Miehen kallossa on antenni, jolla hän kuulee värejä – nyt ”kyborgi” yrittää muuttaa ajantajua

Taiteilija ja aktivisti Neil Harbisson on vuosien ajan kokeillut, miten teknologiaa voidaan liittää ihmiskehoon ja käyttää kokonaan uusien aistimusten luomiseen.
Neil Harbisson. / Universitätsarchiv St.Gallen
Neil Harbisson. / Hannes Thalmann / Universitätsarchiv St.Gallen
Neil Harbisson. / Universitätsarchiv St.Gallen
Neil Harbisson. / Hannes Thalmann / Universitätsarchiv St.Gallen

Brittiläis-espanjalainen taiteilija ja aktivisti Neil Harbisson, 44, tunnetaan kalloon kiinnitetystä antennista, jonka avulla hän pystyy kokemaan värejä ääninä.

Harbissonia on kutsuttu maailman ensimmäiseksi virallisesti tunnustetuksi kyborgiksi. Nimitys perustuu siihen, että Britannian passiviranomainen hyväksyi vuonna 2004 hänen passikuvansa, jossa antenni näkyy osana hänen ulkonäköään.

Guinness World Records käyttää hänestä tämän perusteella nimitystä ”maailman ensimmäinen virallisesti tunnustettu kyborgi”.

Focus-median mukaan Harbisson kokeilee parhaillaan, voisiko teknologialla luoda ihmiselle kokonaan uudenlaisen ajantajun.

Harbisson syntyi akromatopsian kanssa. Kyseessä on harvinainen värinäköön vaikuttava sairaus, jonka vuoksi hän näkee ympäristönsä mustan, valkoisen ja harmaan sävyinä.

Vuonna 2004 hänen kalloonsa kiinnitettiin antenni, jonka sensori tunnistaa valon eri taajuuksia. Järjestelmä muuttaa ne kallon kautta välittyviksi värähtelyiksi, joiden avulla Harbisson pystyy aistimaan eri värejä.

– Kun aloin käyttää antennia, halusin vain pystyä erottamaan värit. Sitten huomasin pystyväni kuulemaan taajuuksia, Harbisson kertoo italialaisen La Repubblican haastattelussa.

Harbisson perusti yhdessä espanjalaisen taiteilijan Moon Ribasin kanssa Cyborg Foundation -järjestön, joka edistää teknologian yhdistämistä ihmiskehoon.

Lämpö kiertää pään ympäri

Harbissonin uudempi hanke on nimeltään Solar Crown. Päähän asetettavassa laitteessa on lämpöpiste, joka tekee yhden kierroksen pään ympäri 24 tunnissa.

Lämpöpisteen sijainti vastaa tiettyä vuorokaudenaikaa. Esimerkiksi otsalla tuntuva lämpö voi merkitä keskipäivää tietyssä paikassa. Harbissonin varsinainen tavoite ei kuitenkaan ole korvata kelloa, vaan selvittää, voisiko aivoille opettaa uuden tavan hahmottaa ajan kulumista.

Ideana on, että aivot oppisivat yhdistämään lämpöpisteen sijainnin ajan kulumiseen. Lämpöpisteen kiertonopeutta muuttamalla hän haluaa kokeilla, voisiko myös subjektiivinen ajantaju muuttua.

Ajatus liittyy sensoriseksi substituutioksi kutsuttuun tutkimusalaan, jossa yhden aistin välittämää tietoa muunnetaan toisen aistin kautta havaittavaan muotoon. Esimerkiksi visuaalista tietoa voidaan välittää äänen tai kosketuksen avulla.

Harbisson kertoo suhtautuvansa myönteisesti myös tekoälyn kehitykseen. Hän pitää sitä mahdollisena ihmisen kykyjen laajennuksena, joka haastaa perinteisen rajan biologisen ihmisen ja teknologian välillä.

Tarkat ja edulliset aseet tekevät kaukana rintamasta sijaitsevista kohteista entistä haavoittuvampia.
Koneet vanhentuvat yhdessä yössä ensi vuonna, mutta ratkaisu on olemassa.
Puhelinriippuvuuden uskotaan vähentyvän uudella laitteella.
Mainos