Suomen metsäkeskus jatkaa tänä kesänä vuonna 2020 aloittamaansa metsävaratiedon inventointikierrosta eri puolilla Suomea.
– Inventointia tehdään 22 uudella alueella, yhteensä noin 4,3 miljoonan metsähehtaarin alalla. Metsävaratiedot julkaistaan ensi vuoden aikana, tiedotteessa todetaan.
Metsäkeskus kartoittaa lähes koko Suomen metsävarat aiempaa tarkemmalla aineistolla ja uusitulla menetelmällä vuosien 2020–25 kuluessa.
Metsien inventointi perustuu lentokoneesta tehtävään laserkeilaukseen ja ilmakuvaukseen, maastossa tehtäviin koealamittauksiin sekä monipuolisiin laskentamenetelmiin.
– Näitä aineistoja yhdistämällä ja aiemmissa inventoinneissa kerättyjä tietoja hyödyntämällä Metsäkeskus tuottaa monipuolista tietoa yksityismetsien kasvupaikoista, puustosta, hoito- ja hakkuumahdollisuuksista sekä metsäluonnosta.
Laserkeilaus, ilmakuvaus ja koealamittaukset
Laserkeilauksella saadaan kolmiulotteista tietoa maanpinnasta, kasvillisuudesta ja metsien puuston rakenteesta. Keilaus tehdään lentokoneesta 1,5–2 kilometrin korkeudesta. Pistetiheys on noin 5 pistettä neliömetrillä. Keilauksesta ei ole vaaraa ihmiselle eikä eläimille.
Erillinen ilmakuvaus tehdään 7–8 kilometrin korkeudesta. Ilmakuvamateriaalia käytetään muun muassa eri puulajien tunnistamiseen ja metsäkuvioiden rajaamiseen.
– Laserkeilaukset ja ilmakuvaukset toteutetaan osana Maanmittauslaitoksen koordinoimaa kansallista laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelmaa.
Edellä mainittujen kaukokartoitusaineistojen tulkinnan tueksi maastossa mitataan puustotietoja erityyppisiltä koealoilta.
– Kultakin noin 300 000 hehtaarin alueelta mitataan satoja koealoja ja kesäkaudella maastossa liikkuu kymmenittäin Metsäkeskuksen metsäammattilaisia mittaustöissä. Koealamittaus ei vahingoita puustoa tai maaperää.
Tietojen laatu paranee
Uudella inventointikierroksella tuotettavan metsävaratiedon laatu paranee, kun käytettävissä on aiempaa tarkempi aineisto ja uudistettu menetelmä.
– Inventointimenetelmän tarkkuus on parhaimmillaan hoidetuissa kasvatus- ja uudistuskypsissä metsissä. Kokonaispuuston tiedot ovat tarkimmat ja pääpuulajikin on yleensä oikein. Virheitä voi kuitenkin esiintyä esimerkiksi sekametsien puulajisuhteissa sekä puuston iässä. Myöskään pienissä taimikoissa tarkkuus ei ole riittävä, vaan tarvitaan myös muita tietolähteitä. Tarkemman laserkeilausaineiston käyttöä metsäluonnon monimuotoisuutta kuvaavien tunnusten arviointiin selvitetään tarkemmin tämän ja ensi vuoden aikana.