Suomessa sepelkyyhkyjen metsästys on 2000-luvulla kasvanut tuntuvasti. Metsästyssaalis on vuosittain yli 200 000 lintua. Suurimmat saaliit saadaan Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Sepelkyyhky on perinteisesti metsässä pesivä maaseudun lintu. Tänä päivänä ne ovat tavallinen näky myös taajamien pihapiireissä ja puutarhoissa. Runsaslukuinen sepelkyyhky on sopeutunut hyvin moderniin viljelymaisemaan. Laajat vilja- ja sänkipellot ovat kyyhkysille ehtymätön ravintoresurssi. Erityisesti herne ja vehnä ovat niiden suosiossa, kertoo Suomen Riistakeskus.
Tärkein syy sepelkyyhkyn nousuun metsästäjien suosikiksi ovat runsaat kannat, mutta myös hyvät metsästysmahdollisuudet ja metsästysjärjestelyjen helppous lisäävät kiinnostusta. Jahti ei vaadi laajoja erämaita, veneitä tai kallista kalustoa, ja hyviä houkutuslintuja on saatavilla helposti. Linnut metsästetään peltojen laidoilta tai metsiköistä peltojen läheisyydestä.
Sepelkyyhkyn runsaus vaihtelee vuosittain. Runsaina vuosina myös saalismäärä on suurempi. Luontotarkkailija voi arvioida sepelkyyhkykannan runsautta tarkkailemalla peltoalueen sähkölangoilla istuvien lintujen määrää. Yksittäisen pellon viljelykasvi vaikuttaa sepelkyyhkyjen paikalliseen runsauteen. Alueilla, missä vuodesta toiseen laajoilla alueilla viljellään herneitä, sepelkyyhky voi esiintyä tuhansittain.
Sepelkyyhky voi saada useita poikueita kesässä, joten osalla sepelkyyhkyistä on pesintä kesken metsästyskauden alkaessa. Metsästyksen pitää kohdistua sepelkyyhkyparviin, jotka koostuvat pääosin saman vuoden poikasista ja pesinnän lopettaneista linnuista.
Sepelkyyhkyparvissa tai yksittäisinä lintuina esiintyy myös rauhoitettu uuttukyyhky. Pienemmältä uuttukyyhkyltä puuttuvat siipien valkoiset laikut. Se eroaa sepelkyyhkystä myös lentotavaltaan ja siiveniskuiltaan.