Yleisradiota voi onnitella hyvistä vaalitenteistä. Puheenjohtajien asia- ja esiintymisosaaminen seuloutuu kohtuullisesti tunnin lähetyksessä. Ehkäpä talousasiat painottuvat enemmän tulevissa tenteissä.
Kuvioon kuuluu fanikatsomo, joka hurraa puheenjohtajalleen. Fanaattisin on ollut perussuomalaisten porukka, joka oli välihuudoista päätellen sitä mieltä, että ”mestariksi” kutsuttu Jussi Halla-aho keskeytetään liian usein. Halla-ahon tokaistua jotain kovin kuolematonta, fanilauma puolestaan aplodeerasi kuin futiskatsomossa.
Kaksi johtopäätöstä. PS:n kannattajat ovat kiihkeitä ja mestarinsa lumoissa. Toinen johtopäätös: heillä on näkemys, että media sortaa PS:n puheenjohtajaa ja koko puoluetta. Näistä ensimmäinen pitää paikkansa, toisen kanssa tohtii olla jo eri mieltä.
En kellottanut sen tarkemmin, ja tämän väitteen voi kumotakin, mutta tuntuma oli, että Halla-aho sai varsin pitkään jaaritella puheenvuoroissaan vastaamatta kysymykseen. Erityisesti tämä tuli esiin työllisyyskysymyksissä. Halla-aho ei kertonut yhtään konkreettista keinoa työllisyysasteen nostamiseksi. Keinoksi ei voi laskea sitä, että yritysten kilpailukyvystä on huolehdittava.
Kaikesta huolimatta Halla-aho teki tasaista jälkeä, ja hänelle myös riittää, että erottuu muista puheenjohtajista habituksellaan ja ennen kaikkea retorisesti. Mitä omintakeisempi hän on, sitä enemmän ns. unohdettu kansa taputtaa.
PS hakee mainoksillaan ja avauksillaan sitä, että heitä paheksuttaisiin, että heistä puhuttaisiin, että he voisivat olla marttyyrejä. Tässä taktiikassaan he ovatkin onnistuneet. Tuorein gallup on siitä hyvä esimerkki. Nyt olisi viimeinen hetki muiden puolueiden asia havaita. Turha ajaa yhtä nurkkaan ja myöhemmin ihmetellä, miten protestista hyötyy vain yksi puolue. Mitään poikkeuksellista PS ei ole silti tekemässä. Se on ollut kaksissa viime vaaleissa kolmen suurimman puolueen joukossa.
Uusimman Ylen gallupin suurin nousija oli PS ja vastaavasti putoaja SDP. Ei ole mitään uutta siinä, että suurin puolue joutuu antamaan periksi vaalien loppusuoralla. Keskustan kannatus painui edellisessä eduskuntavaaleissa yli neljä prosenttiyksikköä mittauksien ja vaalipäivän välillä. Tuo neljä yksikköä on nyt eroa mittausten suurimman SDP:n ja toiseksi suurimman kokoomuksen välillä. Alle kolme prosenttiyksikköä se ero oli edellisessä HS:n mittauksessa kahden suurimman välillä. Omituista on, että kokoomuksen kannatus vaihtelee kahden mittauksen tuloksissa paljon enemmän kuin esimerkiksi SDP:n.
Ylen gallup on siinä mielessä oleellinen, että sen ”vauhdittamana” kansa alkaa äänestää. Ennakkoäänestys alkaa ensi keskiviikkona. Kokoomuksen ja keskustan on saatava omat ydinkannattajansa liikkeelle. Kokoomukselle tehtävän ei pitäisi olla erityisen vaikeaa, koska uudenkin gallupin mukaan kokoomuksella on varmimmat äänestäjät, PS:llä epävarmimmat. Myös kaupunkivetoinen sote-linja on yhdistämässä kokoomusta.
Kokoomuksen aktiivisuutta lisännee tieto siitäkin, että kirikyvyn on herkistyttävä, jotta puolue voisi pitää kiinni vallankahvasta. Keskustasta nimittäin viestitään, että puolue on valmis alhaisellakin kannatuksella hallitukseen. Punamullan tuoksu voi hyvinkin houkutella kokoomuslaiset koloistaan.