Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen sanoo havainneensa palattuaan eduskuntaan reilun neljän vuoden jälkeen, että ”eräänlainen henkinen erkaantuminen Venäjästä on silmiinpistävää”.
– Yhä vähemmän on ihmisiä, jotka ovat aidosti tehneet töitä Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa. Luonnehtisin, että monet eivät enää edes välitä Venäjästä johtuen sen politiikasta. Yhteydenpito on rajallista johtuen myös Ukrainan kriisiin liittyvistä sanktioista, Matti Vanhanen sanoi Valkeakosken Paasikivi-seuran 30-vuotisjuhlissa puhetiedotteensa mukaan.
– Onko tässä jotain samaa itsenäisyytemme varhaisiin vaiheisiin verrattuna? Ja kuitenkaan Venäjä ei ole mihinkään kadonnut. Tuossa se on rajamme takana yhä.
– Siellä on jälleen kerran hallitus, jonka johdolla Venäjä harjoittaa erilaista politiikkaa kuin lähimmät viiteryhmämme tekevät. Venäjän linja on kannaltamme ongelma, mutta se ei poista Venäjää naapuristamme. Sen kanssa on elettävä.
Nopea esitys neuvostolle
Matti Vanhasen mukaan Suomessa tarkastellaan EU:n puolustusulottuvuutta yleensä aina siitä lähtökohdasta käsin, että ”voisiko EU perustaa oman armeijan. Ei osata ajatella sitä, että yhteinen puolustus saattaa tulevaisuudessa olla muutakin kuin kiinteä yhteinen armeija – se voi mielestäni olla myös kansallisten armeijoiden ryhmittymistä yhteiseen puolustukseen”.
Hän kysyi, mitä tapahtuisi, jos jokin EU:n jäsenmaa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi.
– Jos kyseessä olisi Natomaa, kokoontuisi Nato luonnollisesti ja päättäisi toimenpiteistään. Mutta siinäkin tilanteessa uskon, että EU linjaisi myös diplomaattiset ja taloudelliset toimet tilanteessa. Mentäisiin luultavasti äärimmäisiin taloudellisiin pakotteisiin ja käynnistettäisiin laaja diplomaattinen toiminta tilanteen ratkaisemiseksi, Matti Vanhanen sanoi.
Vanhanen sanoi pitävänsä luultavana, että hyökkäyksen kohteeksi joutuva jäsenmaa esittäisi, että Eurooppa-neuvosto päättäisi sopimustekstin mukaisesti ”jäsenmaiden ryhmittämisestä yhteiseen puolustukseen, jonka käsitteen alla kaikki diplomaattiset, taloudelliset ja jäsenmaiden sotilaalliset toimet suunniteltaisiin”.
– Ihmettelisin, ellei tällaista esitystä tehtäisi ensimmäisenä päivänä. Jos Suomi olisi ollut marraskuun lopussa 1939 EU:n jäsen, meiltä olisi varmasti lähtenyt välitön esitys Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle.
Tärkeä valintatilanne
– Siinä mitattaisiin solidaarisuuden astetta. Jos päätös tehtäisiin, syntyisi valtava urakka miettiä, millaiseen yhteiseen puolustukseen ja miten organisoiden jäsenmaat ryhmittyisivät. On helppo eritellä millaisia mahdollisia vaikeuksia meillä olisi asennoitua tilanteeseen riippuen siitä, onko konflikti etelässä, pohjoisessa vai idässä.
– Mutta se on hyvä tiedostaa, että ensimmäisellä kerralla tehty linjauksemme asemoisi meidät myös tulevaisuuden mahdollisiin konflikteihin. Ja jos hyökkäys kohdistuisi meihin, uskon, että pyytäisimme tämän artiklan käyttöönottoa, Vanhanen sanoi.
Matti Vanhasen mukaan Suomen intressissä olisi käydä puolustuskeskustelua ei niinkään EU:n armeijan näkökulmasta vaan ”jäsenmaiden ja niiden kansallisten armeijoiden yhteistoiminnan näkökulmasta ja siitä, miten EU Naton rinnalla tai ilman Natoa eri tilanteissa reagoisi”.
– Suomelle valintatilanne sotilaallisessa kriisissä olisi äärimmäisen tärkeä – ei olisi välttämättä aikaa laatia laajoja turvallisuuspoliittisia selontekoja vaan tilanne vaatisi nopeita poliittisia johtopäätöksiä, Vanhanen katsoo.
– Kun unionimaiden kesken turvallisuusasioissa ei ole vakiintuneita rakenteita vaan mahdollinen yhteistoiminta perustuu enemmän jäsenmaiden keskinäiseen tahtoon ja solidaarisuuteen, on sitäkin suurempi syy pyrkiä korvaamaan rakenteiden puuttumista johdonmukaisuudella poliittisen solidaarisuuden rakentamisessa. Tämä on tärkeä pitää mielessä nyt kun EU joutuu vastaanottamaan suuren turvapaikanhakijoiden vaelluksen ja unioni yrittää löytää ratkaisuja, joihin kaikki sitoutuisivat.