– Presidentinvaaleista on tehtävä koko kansan ulkopoliittinen keskustelu, ja tätä haluan osaltani edistää, toteaa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, presidenttiehdokkaaksi lupautunut Matti Vanhanen Suomenmaan blogissaan.
Vanhasen mukaan kamppailua ulko- ja sisäpolitiikan vakavista ja monimutkaisista asioista käydään mustavalkoisilla pelkistyksillä ja yksinkertaistamisilla.
Hän viittaa äskettäisiin presidentinvaaleihin Filippiineillä ja Itävallassa sekä tuleviin presidentinvaaleihin Yhdysvalloissa.
– Kun kuulin, että keskusta nimeää presidenttiehdokkaansa jo Seinäjoen puoluekokouksessa (kesäkuussa), yksi syy lisää innostua sekä ehdokkuudesta että vaalikampanjan aikataulusta oli juuri yksinkertaistamisen välttäminen.
Vanhasen mukaan lyhyt kampanja-aika johtaa siihen, että ehdokkaiden on väen vängällä erotuttava toisistaan. Se tapahtuu yksinkertaistamalla, iskulauseilla ja myös tietoisella kärjistämisellä.
Vanhanen korostaa, että kampanjoinnin ja markkinoinnin ammattilaiset osaavat tämän huomiotalouden perusedellytyksen.
– Suomelle ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sen edellyttämä realismi ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä tarkkuus ja pitkäjänteisyys ovat kuitenkin asioita, joiden vuoksi presidentinvaaleja ei saa päästää huomiotalouden ehdoilla käytäviksi. Kyse on meille, turvallisuudellemme ja hyvinvoinnillemme elintärkeistä asioista.
Vanhasen mukaan ulkopolitiikasta tarvitaan vakavaa keskustelua.
– Aikamme vakava tilanne kansainvälisessä politiikassa ja Suomen valinnat siinä on tehtävä koko kansan asiaksi. Jokainen voi olla oman aikansa Paasikivi tai Kekkonen ja pohtia, mikä on kansamme pitkäaikaisten etujen mukaista.
– Jos ja kun puoluekokous asettaa nyt presidenttiehdokkaan, olen sen jälkeen valmis perusteelliseen ulkopoliittisten seminaarien sarjaan ympäri maata.
Vanhanen kertoo keskustelleensa paljon ihmisten kanssa ja saaneensa käsityksen, että suomalaiset ovat todella kiinnostuneita mitä Suomen ympärillä tapahtuu.
– Lännen ja Venäjän vastakkainasettelun paluu, terrorismi, kansainvaelluksen mittakaavaan noussut pakolaisuus, Lähi-idän yhä monimutkaistuva kriisi, Arabikevään jälkeinen jatkuva sekasorto, ohjusasemien käyttöönotto ja Venäjän asevoimien budjetin kasvu ovat esimerkkejä huolenaiheista.