Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen otti puoluevaltuuston kokouksessa Jyväskylässä pitämässään puheessa kantaa Suomen kohtaamiin poliittisiin murroksiin.
Vanhasen mukaan menneitä ja nykyistä murrosta yhdistää Suomen ulkoisen toimintaympäristön poikkeuksellisuus ja samanaikaisesti tapahtuvat isot sisäpoliittiset ratkaisut.
– Voi perustellusti sanoa, että elämme turvallisuuspoliittisesti vakavinta aikaa sitten kylmän sodan. Tarkoitan Ukrainaa, Syyrian sotaa ja Lähi-idän muita jännitteitä, Venäjän ja lännen vastakkainasettelua sekä sen heijastumista lähialueillemme ja ISIS-terroria. Lisäksi EU natisee liitoksissaan ennen muuta hallitsemattoman maahanmuuton ja talouskriisin vuoksi. EU-vastaisuus nostaa päätään läpi unionin. Britannia valmistautuu kansanäänestykseen jäsenyydestään, Vanhanen linjasi.
Vanhasen mukaan keskeinen ero 1990-luvun alkuun verrattuna on ollut Suomen ongelmien ratkaiseminen.
– Nyt meillä ei ole ollut käytettävissä devalvaatiota kilpailukykymme palauttamisessa ja sitä kautta työllisyytemme parantamisessa. On ollut haettava euron oloihin sopiva ratkaisu, hän sanoi.
Lisäksi hän korosti, että hallitus on joutunut samaan aikaa viemään eteenpäin isoja uudistuksia ja päättämään niistä säästöistä, joita Suomen velkaantumisen taittaminen edellyttää.
Vanhanen kertoi ymmärtävänsä hyvin ihmisten huolten ja hämmennyksen uudistusten edessä. Hän mainitsi tietävänsä etenkin monen keskustalaisen ja jopa eduskuntaryhmän jäsenen miettivän, ovatko ratkaisut olleet oikeita.
– Lisäksi varsinkin oppositio pelottelee ihmisiä markkina- ja yksityistämispuheillaan ja lietsoo kaikenlaista suorastaan käsittämätöntä vastakkainasettelua, kuten viime päivinä olemme nähneet. Itse kunkin kannattaa varautua siihen, että edessä on enemmän myrskyä kuin suvantoa, kun uudistuksia laitetaan toimeen, Vanhanen sanoi.
Matti Vanhanen kertoi puheensa yhteydessä jättäytyvänsä pois eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta kesäkuun puoluekokouksen jälkeen ja keskittyvänsä presidenttiehdokkuuden tavoitteluun sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jossa hän toivoisi edistettävän äärirealistista, oikeaan analyysiin perustuvaa keskustelua.