Marsalkka C.G.E. Mannerheim oli emeritusprofessori Matti Klingen mukaan poikkeuksellisen kiinnostunut kielistä ja puhui suomea paremmin kuin usein väitetään.
Ruotsinkieliseen aatelisperheeseen syntynyt Mannerheim saattoi Klingen mukaan oppia suomea jo lapsuudenkodissaan Louhisaaren kartanossa lastenhoitajilta, palvelusväeltä ja lähiympäristönsä muilta lapsilta.
– Mannerheim ei ollut vain kielellisesti lahjakas, vaan myös kielistä kiinnostunut, Klinge kirjoittaa Hufvudstadsbladetissa.
– Mannerheim sai oppia suomea koulussa ja kadettikoulussa ja suoritti sitten ylioppilastutkintonsa. Suomi oli kaikissa näissä yhteyksissä toissijainen oppiaine, mutta kuitenkin jatkuvasti läsnä, Klinge toteaa.
Hänen mukaansa Mannerheim haaveili tutkimusmatkailijan urasta innoittajanaan samaan sukuun kuulunut Adolf Erik Nordenskiöld – Koillisväylän löytäjä. Viimeistään Venäjän ja Japanin välinen sota sai Mannerheimin kehittelemään ajatusta tutkimusmatkoista keisarikunnan itäisille reuna-alueille, mikä sitten 1906–08 muun muassa Kiinaan suuntautuneena ”ratsastuksena läpi Aasian” myös toteutui.
– Retkikunnan tehtävänä oli sotilaallinen vakoilu, mutta Mannerheim ei vain ”naamioinut” sitä tutkimusmatkaksi, vaan harjoitti kansatieteellistä, antropologista ja etenkin mongolikieliin kohdistunutta kielitieteellistä tutkimusta, Klinge muistuttaa.
”Moitteetonta suomea” Mikkelissä
Vielä vuonna 1918 Mannerheimin suomen kieli oli Klingen mukaan julkisissa esiintymisissä epävarmaa, mutta hän ponnisteli aktiivisesti sen vahvistamiseksi. Sotilaallisissa yhteyksissä hän puhui jo varhain pääasiassa suomea tietoisena siitä, että se oli sotaväen komentokieli.
Myös viime sotien aikana Mikkelin päämajassa Klinge sanoo marsalkan puhuneen lähinnä suomea. Ylipäällikön päiväkäskyt luonnosteli suomeksi kenraaliluutnantti W. Tuompo, mutta niidenkin tyylilliseen hiomiseen Mannerheimilla oli sanansa sanottavana. Tuompon mukaan marsalkan suomi oli erittäin hyvää.
Suomen Tukholman-suurlähettiläänä toiminut G.A. Gripenberg on päiväkirjoissaan kertonut Mannerheimin puhuneen upseeriensa kanssa Mikkelissä hyvin moitteetonta suomea, joskin hieman hitaasti.
– Kielivalinta lounaspöydässä riippui todennäköisesti usein vieraista, Klinge sanoo.
– Sillä aterialla, jolle Gripenberg osallistui, Mannerheim puhui ”pääasiassa itsestään, muistoistaan Venäjän ajoilta ja henkilöistä, joita hän oli kohdannut ja niin edelleen”, toteaa Klinge päiväkirjoihin nojautuen.
Matti Klinge oli Helsingin yliopiston historian professori 1975–2001. Hän on toiminut myös muun muassa Helsingissä sijaitsevan Mannerheim-museon intendenttinä.