Kati Juva – lääkäri hänkin – on kirjoittanut isoisänsä lääketieteen professori, lääkintäeversti Simo Brofeldtin elämänkerran. Kirja on menestyneiden perheiden ja merkittävien hahmojen kokoelma. Siinä seurassa kasvaneiden oli luonnollista hankkia itselleen menestystä ja oppiarvoja.
Simo Brofeldt (1892-1942) oli suomenkielistä kulttuurisukua, jossa muun muassa esiintyy hänen setänsäkin, kirjailija Juhani Aho (suomensi nimensä). Simon isoisä, Iisalmen kirkkoherra Theodor Brofeldt oli julistaja kansan kielellä, jonka saarnasta saattoi saada käytännönläheistä ohjeistusta: ”Elekää työ iisalmelaiset luulko kepulkonsteilla taevaaseen piäsevännö.”
Simon isä Kaarlo suomensi sukunimensä muotoon Aho, opiskeli kauppatieteitä ja toimi muutaman vuoden Minna Canthin pyynnöstä Suomen ensimmäisen, Kuopion suomenkielisen kauppakoulun rehtorina, mutta muutti Helsinkiin, jossa perusti Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ja oli käynnistämässä Kauppalehteä sen ensimmäisenä päätoimittajana.
Valitettavasti teos ei sisällä helposti laadittavaa sukupuuta, jolloin lukija olisi huomannut yhteydet suomalaisen rahavallan, akateemisen ja kirkollisen ylivallan kärkinimiin, esimerkiksi Juva ja Tiivola. Nuo suvut tarjosivat Suomelle ensin isänmaallisia uhrautujia ja seuraavina sukupolvina sitten taistolaisuuteen lipsahtaneita isäkapinallisia.
Vuosi 1918 hajottaa sukua ja Suomea
Simo Brofeldtin tarina on sinänsä kuvaus suomalaisesta ja isänmaallisesta miehestä, mutta vuoden 1918 rikkovat tämänkin suvun aatteellisesti hajalle. Simo ja veljensä onnistuvat livahtamaan valkoisten joukkojen luokse Savon rintaman esikuntaan.
Samaan aikaan poikien serkku Heikki Aho (1895-1961) päätyi punaisten puolelle Viipuriin. Valkoisten voiton alkaessa olla totta, hän pakeni Ahvenenmaalle mutta joutui vangiksi. Laivamatka antoi valkoisille syyn epäillä, että hän liittyi jollakin tavalla Vladimir Leninin liittolaisen Aleksandra Kollontayn seurueeseen. Erään suvussa kulkeneen tarinan mukaan itse kenraali Gustaf Mannerheim olisi armahtanut Heikin, mutta siitä huolimatta välit katkesivat.
Sillä, että Simo nai varakkaan ruotsinkielisen perheen tyttären, ei ollut merkitystä. Simolla oli jo menestyksekäs työ ja asema, paras pääoma oli kuitenkin sinnikkyys ja kunnianhimo. Toki suuri ja näihin päiviinkin ulottuva tilakin hankittiin. Simo Brofeldt ja vaimonsa Asta ostivat 1920-luvun lopulla 630 hehtaarin maa-alueen Nuuksion Pitkäjärven maisemista.
Punjon kartanosta tuli niin perheen, suvun kuin työhön liittyvien tapaamisten kohtauspaikka. Tänäänkin suvun jälkipolvilla on pitkin rantoja huviloita sen ansiosta, ettei maa-alue ollut kovin sovelias viljelyyn, vaikka tila jonkin verran tuottikin Helsingin toreilla myytäviä elintarvikkeita.
Taistelija sodassa ja rauhassa
Kirsti Juva käy seikkaperäisesti läpi Simon kamppailua kohti tähtäimessä ollutta professuuria. Kyse oli avoimesta Helsingin yliopiston kirurgian professorin virasta, jonka hakuprosessissa Simo Brofeldt sijoitettiin toiselle sijalle. Tästäkös Brofeldt sisuuntui. Perusteina olleet tieteelliset näytteet olivat hänen mielestään tulkittu virheellisesti, ja niinpä Simo laati 26-sivuisen valituskirjelmän.
Dokumentteja lukiessa Brofeldtillä on ollut lievästi sanottuna suuri itsetunto ja halu kirjoittaa vastine jyrkkäsanaiseksi. Hän korostaa ansioituneisuuttaan niin, että kirjelmällä voisi olla hänen uransa kannalta haitallisia vaikutuksia. Joitakin vuosia myöhemmin hänen onnistuu saada professuuri, ja juuri ennen talvisotaa hänet nimitetään varsinaiseen suomenkieliseen professorin virkaan.
On yllättävää, että Kirsti Juva päätyy toteamaan, ettei Simo Brofeldt ollut erityisen taitava kirurgi. Tämän oppilas, professori Matti Sulamaa tuumailee muistelmissaan oppi-isänsä taidoista hiukan selitellen:
”… Hyvät tiedot ja selkeä ajatuksenjuoksu yhtyneenä heikkoon tekniikkaan on kuitenkin kirurgiassa aina vähemmän vaarallinen yhdistelmä kuin loistava suorituskyky heikkoon arvostelukykyyn liittyneenä.”
Uhkarohkea, rämäpää
Professori Tapani Havia puolestaan totesi Brofeldtista: ”kirurgikäsityöläisenä Simo Brofeldt ei ollut virtuoosi, pikemminkin kömpelö.” Aikalaiset kertoivat Simoa myös äkkijyrkäksi öykkäriksi, jolla oli ns. hyvin lyhyt pinna, niin töissä kuin joskus kotonakin.
Aikamoisia lausuntoja kirurgeista maallikon luettavaksi! Brofeldt oli kuitenkin alansa ahkera ja aikaansaapa toimija. Hän kehitti työssään laitteita ja menetelmiä, ahkeroi järjestöelämässä sekä hankki todellisia rohkeuspisteistä sotien aikana, jolloin hän kantoi suurta huolta vammautuneiden hoidosta.
Uhkarohkeus kävi esille, kun haavoittuneiden hoitoon saantia oli nopeutettava. Suuri kysymys oli esimerkiksi se, tuliko haavoittuneet kuljettaa ensin kauemmas rintamalta ennen hoitotoimenpiteitä. Brofeldt oli Mannerheimin epävirallinen neuvotteleva kirurgi. Päädyttiin siihen, että myös rintamien välittömässä läheisyydessä oli oltava mahdollisuus suorittaa leikkauksia.
Yksilökohtainen sankarisuoritus Simo Brofeldtin kohdalla oli lento Itä-Karjalaan osasto Laguksen mottialueelle. Ilmasillan aikana sieltä kuljetettiin 130 vaikeimmin haavoittunutta hoitoon (käytössä oli ”Hanssin-Jukka” DC-2-kuljetuskone).
Kolmen vuorokauden aikana Brofeldt leikkasi lähes yötä päivää. Mitä lääkärin lapsenlapsi, lääkäri Kirsti Juva tuumaa tuosta suorituksesta? Sen, että kirurgin veistä käytettiin ns. vaikutuksen alaisena, piristävän saksalaislääkkeen nimi oli Pervitin, suvultaan kuuluisia amfetamiineja. Hädässä ei moralisoitu.
Simo Brofeldt kuoli alle 50-vuotiaana 1942. Hän ehti olla valtavan monessa mukana: saunan terveellisyys, välinekeksinnöt, väestönsuojelu, veripankit, sotainvalidit, Töölön sairaala, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim jne. Suuri osa Mannerheim-ristin ritareista kunnostautui tuhoamalla vihollisia, Brofeldt teki kaikkensa pelastaakseen ihmishenkiä, usein onnistuen.
Kati Juva: Marskin luottokirurgi. Simo Brofeldt 1892-1942. Into 2018.
