MSL on NASA:n Mars-kulkija, joka on tehnyt havaintoja Marsin pinnalla Galen kraaterissa lähellä Marsin päiväntasaajaa jo yli kahden vuoden ajan. Sen kyydissä on Ilmatieteen laitoksen kehittämät Marsin kaasukehän painetta ja kosteutta mittaavat laitteet.
Ilmatieteen laitoksen MSL/REMS-mittalaitteen kosteus- ja lämpötilainstrumenttien sekä SAM- ja DAN-mittalaitteiden havaintojen avulla on voitu osoittaa, että Marsissa olevat perkloraatti-suolat voivat yöaikaan imeä itseensä riittävästi kosteutta muodostaakseen suolavesiliuoksia pintakerroksen ylimmissä osissa, vaikka lämpötila on selvästi alle nollan asteen.
REMS:n kosteusmittalaite on Ilmatieteen laitoksen kehittämä ja perustuu Vaisala Oyj:n anturikomponentteihin.
Mars on kuiva planeetta verrattuna Maahan, mutta siellä on havaittu pieniä määriä vettä sekä ilmakehässä että pintakerroksessa, mutta ei nestemäisessä muodossa. Marsin pintalämpötilat vaihtelevat öisin -135 ja -70 °C välillä, ja Marsin päiväntasaajalla ylimmän pintakerroksen lämpötila nousee päivisin plussan puolelle.
Lämpötilan ja alhaiseen kaasukehän paineen perusteella on aikaisemmin arvioitu, ettei nestemäistä vettä voisi esiintyä Marsissa. NASA:n Mars Science Laboratoryn (MSL) tekemät havainnot Galen kraaterissa, erityisesti REMS-, SAM- ja DAN-laitteilla tehdyt mittaukset, yhdistettynä Marsin olosuhteiden ja ympäristön numeerisiin malleihin kuitenkin osoittavat toisin.
”Marsin ilmakehässä ja marsperässä pintakerroksen alla on muutaman senttimetrin syvyydellä riittävän suuria määriä perkloraattipohjaisia suoloja, jotka pystyvät keräämään vettä ilmakehästä. Tuloksena syntyy ohuita kalvomaisia suolavesiliuoksia eli taskuja, jotka voivat suolapitoisuutensa vuoksi säilyä yöaikaan nestemäisinä Marsin pintakerroksessa, vaikka vesikalvojen lämpötila on selvästi pakkasen puolella, kertoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Ari-Matti Harri tiedotteessaan.
Päivisin pintakerroksen lämpötilan kohotessa yön aikana kerääntynyt vesi haihtuu kaasukehään. Mahdollisten orgaanisten yhdisteiden olemassaolosta Marsissa nämä tutkimustulokset eivät vielä kuitenkaan voi antaa viitteitä.
Perkloraattisuolat ovat yleisiä Marsin pintakerroksessa, ja siksi on todennäköistä, että Galen kraatterin alueella havaitut nestemäisille vesikalvoille suosiolliset olosuhteet ovat vallitsevia muuallakin Marsin pinnalla.