Ilmatieteen laitoksen mukaan Marsissa on havaittu useampaan kertaan merkkejä olosuhteista, jotka sallivat nestemäisten suolavesiliuosten muodostumisen. Merkkejä on havaittu paljon laajemmilla alueilla Marsissa, kuin aiemmin on uskottu.
– MRO-satelliitin lisäksi myös MSL-mönkijän laitteet ovat havainneet merkkejä olosuhteista, joissa suolavesiliuosten muodostuminen Marsin pintakerroksissa on mahdollista, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Ari-Matti Harri.
Ilmatieteen laitos on ollut mukana Galen kraateria tutkivan Curiosity-mönkijän mittausten analyysissä, koska mönkijän mukana on myös Ilmatieteen laitoksen toimittama kosteusmittalaite.
Virtaavia suolavesiliuoksia
Nykytietämyksen mukaan kolmisen miljardia vuotta sitten pohjoisen pallonpuoliskon valtameri peitti viidesosan Marsin pinta-alasta. Sittemmin Mars on kohdannut rajun ilmastonmuutoksen, jonka seurauksena nestemäinen vesi on kadonnut planeetan pinnalta.
Vettä on edelleen sitoutuneena napajäätiköihin ja pintakerrokseen. Myös Marsin kaasukehässä on pieniä määriä jäätä ja vesihöyryä.
Ilmatieteen laitoksen mukaan uusimmat tulokset osoittavat, että olosuhteita, joissa nestemäisen suolaliuoksen muodostuminen Marsin pinnan tuntumassa on mahdollista, löytyy paljon aiemmin tiedettyä laajemmilta alueilta.
MRO tekee kaukokartoitusmittauksia Marsista
NASA:n Mars Reconnaissance Orbiter on tehnyt Marsin kaukokartoitusmittauksia vuodesta 2010. Jo muutamia vuosia sitten Marsissa havaittiin merkkejä tummista hiekkavalumista, jotka ilmaantuivat keväisin lämpötilan noustessa yli -23 asteen, ja katosivat taas syksyllä lämpötilojen laskiessa.
Mittaukset MRO:n spektrometrillä samoilta alueilta paljastavat hiekkavalumien sisältävän hydraattisuoloja, joiden muodostumiseen vaaditaan nestemäistä vettä.
Veden pysyminen nestemäisessä muodossa Marsin pinnalla voidaan selittää sillä, että marsperästä löytyneet perkloraattisuolat alentavat veden jäätymispistettä ja hidastavat haihtumista niin, että perkloraattisuolaliuokset voivat pysyä nestemäisinä jopa -70 asteessa.
Hydraattisuolojen löytyminen hiekkavalumista on merkki siitä, että vedellä on merkittävä osuus valumien muodostumisessa. Vielä ei kuitenkaan pystytä selvittämään vuosittain ilmaantuvan veden kiertomekanismia.