Yhteiskunta ei kohtele henkirikoksen uhrin omaisia oikeudenmukaisesti, toteaa kokoomuksen poliisitaustainen kansanedustaja Marko Kilpi.
– Useilla on edelleenkin käsitys, että Valtionkonttori maksaa kärsimyskorvausta henkirikoksen uhrien omaisille. Näin ei ole ollut enää 1. tammikuuta 2006 jälkeen, kun kärsimyksen korvaaminen valtion maksamana poistui rikosvahinkolaista, Kilpi muistuttaa tiedotteessa
– Rikoksentekijältä sitä voi oikeudessa edelleen hakea, mutta sitä kautta syytetyltä on saatu korvauksia käytännössä muutamia kymppejä, jos sitäkään. Tämä asetelma on omaisille hyvin raskas ja nöyryyttävä.
Hänen mukaansa Suomessa tehtiin viime vuonna 75 henkirikosta ja yli 320 kertaa yritettiin ottaa henki toiselta väkivalloin.
– Kun henkirikos tapahtuu, monen ihmisen elämä muuttuu. Omaiset joutuvat surun ja trauman lisäksi kärsimään kohtuuttomalta tuntuvista taloudellista tappioista, kun oikeudenkäyntikuluja, läheisen omaisuuden hoito- ja myyntikuluja sekä terveydenhoito- ja terapiakuluja on kertynyt maksettavaksi.
Usein omaisten tulotaso on sen verran matala, että kulut aiheuttavat ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
– Moni läheisensä henkirikoksessa menettänyt kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä, masennuksesta tai ahdistuneisuudesta vielä vuosia tapahtuneen jälkeen, eikä pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminenkaan ole tavatonta. Niin taloudellisten, kuin henkistenkin voimavarojen puute monesti johtaa siihen, että läheinen jää vaille pätevää ammattiapua, Kilpi sanoo.
Hänen mukaansa rikosvahinkolain uudistuksella ei ollut missään kohtaa tarkoitus parantaa omaisten asemaa, vaan säästää valtion rahaa.
Kuluneen neljäntoista vuoden aikana sitä on säästynyt paljon. Kun hallituksen esitystä rikosvahinkolaista käsiteltiin vuonna 2005 lakivaliokunnassa, niin asiasta tehtiin vastalause, jossa todetaan: ”Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä oikeusministeriön edustaja myönsi, että osa hallituksen esityksestä pohjautuu ainoastaan siihen, ettei uudistusta ole riittävässä määrin rahoitettu. Näin suurta uudistusta ei pitäisi tehdä kertakäyttölainsäädäntönä, jossa taloudelliset syyt ohittavat oikeudenmukaisuuden, etenkään, kun vetoaminen menokattoon kalskahtaa ontolta tilanteessa, jossa valtio on tekemässä ylijäämäistä tilinpäätöstä. Sitä paitsi parempi ja oikeudenmukaisempi keino kattaa puuttuvaa rahoitusta olisi tehostaa vahingonkorvausten takaisinperintää kuin laittaa uhrit uudistuksen maksumiehiksi.”
– Olisiko viimein aika myöntää, että tämä lakiuudistus oli epäonnistunut ja katsottaisiin asiaa inhimillisyyden ja ihmisyyden näkökulmasta, eikä talouden kautta? Pahoinpitelyrikoksissa uhrit voivat hakea kärsimyskorvauksia Valtionkonttorilta, esimerkiksi tapon yrityksen johdosta, mutta jos teko ei jää yritykseksi ja henki lähtee, tilanne muuttuu, Kilpi toteaa.
Edustaja Kilpi on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle.