”Suorat työttömyydestä aiheutuneet etuusmenot ovat yli kuusi miljardia euroa. Rahoituksesta vastaa viime kädessä yrityssektori, jonka kilpailukykyä kaikki ylimääräiset kustannukset luonnollisesti rasittavat. Kakkumme jää pienemmäksi, kun leipojia on vähän”, Jari Gustafsson toteaa Kauppalehden kolumnissaan.
Hänen mukaansa vuodesta toiseen uskotaan että joku vetäisi uuden kaniinin hatusta työllisyyden parantamiseksi.
”TEM:ssä on taas uusi asiantunteva työryhmä istumassa, mutta me kaikki tiedämme, että suurin osa ehdotuksista tulee tyrmätyksi poliittisesti mahdottomina tai työmarkkinasopua vaarantavina”, Gustafsson toteaa.
Hänen mielestään on epärehellistä ajatella, että vielä jokin yksittäinen temppu olisi kokeilematta.
Gustafsson penääkin vakavaa keskustelua siitä, kumpi on parempi vaihtoehto: pitkäaikaistyöttömyys yhteiskunnallisen tuen varassa vai paluu työllisyyteen työehtosopimuksia alemmilla palkkatasoilla.
”Ajatus siitä, että ihminen saa toimeentulonsa sekä työstä että sosiaaliturvasta, eikä pelkästään sosiaaliturvasta, olisi syytä saada Suomessakin läpi”, hän sanoo.
Jari Gustafssonin mielestä Suomessa on liikaa järjestelmiä, jotka vievät henkilöitä pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Hänen mukaansa on myös paljon tärkeää tekemätöntä työtä, josta ei synny työpaikkoja, koska työn hinta on liian korkea suhteessa tuottavuuteen.
”Käsitykseni on, että markkinaehtoisemmin määräytyvät palkat yhdistettynä pienpalkkaisia auttaviin tulosiirtoihin johtaisi pienempiin tuloeroihin ja parempaan työllisyyteen. Samalla lyhennettäisiin työttömyysturvan kestoa. Tulonsiirtojen rahoitus tulisi säästöinä työvoimapolitiikan ja työttömyysturvan menoista. Tämänkaltaisia malleja, joihin tulisi kuulua vahvasti myös työpaikalla tapahtuva oppiminen, on välttämätöntä alkaa luoda yhtenä osana kestävää työllisyysongelmamme ratkaisua”, Jari Gustafsson ehdottaa.