Toisaalta, ainakin Suomessa marjat ja sienet ovat metsien sivutuotteita, joiden saatavuuteen ei juuri kiinnitetä huomiota. Voisiko näiden tuotteiden ympärille syntyä myös palveluita?
EU-rahoitteisessa STARTREE-hankkeessa tutkitaan metsien ei-puuaineisten tuotteiden saatavuutta, metsien käsittelyn positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia satoihin, tuotteiden jatkojalostusta, markkinointia sekä kulutusta. Hankkeessa käytetään samoja tutkimusmenetelmiä ja kerätään samoja tietoja erilaisista metsien ei-puuaineisista tuotteista eri puolilla Eurooppaa.
Tiedonkeruu kohdistuu muun muassa metsänomistajiin ja metsäammattilaisiin, marja- ja sienikauppaa käyviin yrityksiin, kotitalouksiin sekä alan innovaatiotoimijoihin. Hankkeen 14 tapaustutkimusta tehdään 11 eri maassa, kertoo Metsäntutkimuslaitos Metla.
Uusia ideoita ja käytäntöjä
Parhaillaan hankkeessa selvitetään muun muassa sitä, miten ei-puuaineiset tuotteet otetaan huomioon metsien käsittelyssä. Lisäksi kartoitetaan ei-puuaineisten tuotteiden koko arvoketju metsästä kuluttajan pöytään.
Metlan mukaan Suomessa ei-puuaineisten tuotteiden arvoketjut ovat tähän saakka olleet varsin lyhyitä eikä tuotteita ole jalostettu kovin pitkälle. Lisäksi tuotteiden ympärille on syntynyt vain harvoin palveluita. Tällöin yritysten toiminnan lisäarvo jää helposti alhaiseksi.
– Eri maista saatavat esimerkit ja ideat tuotteiden jatkojalostusmahdollisuuksista ja uusista käyttökohteista sekä tuotteisiin liittyvistä palveluista voivat auttaa ottamaan enemmän irti ei-puuaineisista tuotteista. Palveluliiketoiminnalla voitaisiin luoda kasvua ja edistää työllisyyttä ja hyvinvointia ainakin alueellisesti.
Muualta Euroopasta löytyy erilaisia palvelujen kehittämistä tukevia esimerkkejä. Esimerkiksi Italiassa sijaitsevassa Borgotaron laaksossa hoidetaan 22 000 hehtaaria kuntayhteisöjen omistuksessa olevaa metsää erityisesti sienten kasvatuksen ja hyödyntämisen näkökulmasta.
Alueen metsissä kasvavilla sienillä on EU:n myöntämä sertifikaatti. Sieniä hyödyntävät paikalliset poimijat, ammattipoimijat sekä sienituristit, joiden tulee lunastaa sienikortti päästäkseen poimimaan sieniä. Vuonna 2006 alueelle myytiin 36 000 sientenpoimintalupaa.
Lisäksi alueella jalostetaan ja myydään alueen omia ja sinne tuotavia sieniä sekä tarjotaan sieniin liittyviä palveluita kuten majoitusta, ravintolapalveluita ja ohjattuja sieniretkiä. Samalla syntyy tilaisuus saada kaupaksi muitakin alueen tuotteita.
Samantyylistä kehitystyötä tehdään myös Suomessa. Kesällä 2013 japanilaisryhmä testasi luonnonantimia ja hyvinvointimatkailupalveluja Ilomantsissa. Palvelukonsepti kehitettiin pohjoiskarjalaisessa Metsä hyvinvointimatkailun kohteena -hankkeessa.
Kansainvälisen kaupan verkostot
Hankkeen toinen tutkimuskohde liittyy maiden välisiin kauppavirtoihin. Metlan mukaan tämä tarkastelu voi antaa vastauksia esimerkiksi Suomessa valitsevaan erikoiseen tilanteeseen. Edellisen kymmenen vuoden aikana Suomesta on viety pakastettuja mustikoita ulkomaille vuosittain keskimäärin 2,7 miljoonaa kiloa ja tuotu 2,1 miljoonaa kiloa.
Pakastetun mustikan vientimäärä vastaa saman ajanjakson keskimääräistä vuotuista myyntiin kerättyä määrää. Tuodun ja viedyn pakastetun mustikan kilohinnat ovat seuranneet toisiaan melko tiiviisti, vientihinnat ovat kuitenkin olleet koko ajan tuontihintoja korkeampia. Hintaeroa selittänevät ainakin marjojen laatu ja käyttökohde.
– Tilastoista selviää, että viemme ainakin omasta mielestämme hyvälaatuista suomalaista mustikkaa erityisesti Aasiaan, jossa siitä jalostetaan suhteellisesti korkeahintaisia lopputuotteita. Eniten mustikkaa tuodaan Ruotsista, Venäjältä ja Virosta. Joka tapauksessa päätelmä tästä on karu – kotimaisen mustikan laatua ei maassamme arvosteta korkealle, Metla toteaa.