Kosteikkojen ja lahopuun katoaminen ovat jättäneet jälkensä pohjoisen havumetsävyöhykkeen elinympäristöihin ja lajistoon. Vähenemisten taustalla ovat majavakannan romahtaminen sukupuuton partaalle sekä 1900-luvun laajamittaiset ojitukset.
Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus osoittaa, että majavan luomat tulvikot parantavat asteittain kosteikon koko ravintoverkkoa.
– Kaiken perustana on kuolleesta kasvillisuudesta peräisin olevan orgaanisen hiilen ja ravinteiden lisääntyminen vedessä ja siitä johtuva tuottavuuden kasvu. Kun tulva vielä muuttaa rannat matalammiksi, majavakosteikoille muodostuvat monien eliöiden kannalta otolliset olot. Muun muassa sammakot, ja erityisesti EU:n direktiivilaji viitasammakko, viihtyvät majavakosteikoilla, sanoo väittelijä Mia Vehkaoja.
Majavien kaatamat ja tulvan tappamat puut tuottavat runsaat määrät lahopuuta. Lahopuun runsaus luo elinympäristöjä tuhansille lahopuusta riippuvaisille lajeille. Monet jäkälät, kovakuoriaiset ja sienet ovat lahopuusta riippuvaisia.
– Majavakannan elpyminen on edesauttanut pohjoisen havumetsävyöhykkeen kosteikkojen ja lahopuusta riippuvaisten lajien säilymistä. Majava luo jatkuvasti kosteikko- ja lahopuuympäristöjä, ja näin turvaa uusien elinympäristöjen syntymisen, Vehkaoja toteaa väitöstiedotteessaan.
FM Mia Vehkaojan väitöskirja Beaver in the drainage basin: an ecosystem engineer restores wetlands in the boreal landscape tarkastetaan perjantaina 10. kesäkuuta Helsingin yliopistossa.