Saksan demareiden lässähtänyt vaalikampanja ja kristillisdemokraattisen puolueen johtajan, liittokansleri Angela Merkelin suuri suosio värittävät Saksassa käynnissä olevaa vaalitaistelua.
Vuoden poliittisesti merkittävin tapahtuma Euroopan unionin ja euroalueen kannalta on 22. syyskuuta järjestettävät Saksan liittopäivävaalit, vaikka toistaiseksi vaaliväittelyissä ei ole juuri keskusteltu EU:sta tai eurosta. Vaaliteemat ovat keskittyneet enemmän Saksan sisäpoliittisiin aiheisiin.
Liittopäivävaalien tuloksella on merkittävä vaikutus euroalueen kriisin hoitoon. Vaalitulos antaa suuntaa myös EU-integraation tulevaisuudelle. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Saksan valtiovarainministerin Wolfgang Schäublen (CDU) tällä viikolla antama lausunto, jonka mukaan Kreikka tarvitsee kolmannen lainapaketin välttääkseen konkurssin.
Saksan kaksi suurta puoluetta – kristillisdemokraatit (CDU) ja sosialidemokraatit (SPD) – ovat luoneet omat vaaliliittonsa ja haluavat muodostaa seuraavan hallituksen niiden pohjalta. Molemmat puolueet pitävät suurta koalitiota (CDU:n ja SPD:n muodostama hallitus) huonona vaihtoehtona.
Nykyinen hallituskoalitio on kristillisdemokraattien ja liberaalien (FDP) muodostama. Hallitseva koalitio hakee nyt jatkoa seuraavalle kaudelle. Demarit puolestaan haluaisivat muodostaa seuraavan hallituksen vihreiden kanssa.
CDU edellä
CDU:ssa karsastetaan ennen kaikkea SPD:n ajamia varallisuusvero- ja eurobondivaatimuksia. Lisäksi demarit ovat syyttäneet liittokansleri Angela Merkeliä siitä, että hän oli täysin tietoinen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuspalvelun (NSA) toimista Saksassa.
Saksalaislehtien epävirallisten tietojen mukaan CDU saattaisi harkita mieluummin jopa uusia vaaleja kuin hallitusyhteistyötä SPD:n kanssa. Demarit eivät puolestaan halua astua Merkelin johtamaan hallitukseen, jossa se olisi kuitenkin selvästi pienempi arvovallaltaan.
Tuoreimpien kannatusmittausten mukaan nykyistä hallituskoalitiota kannattaa 46 prosenttia vastanneista. Demareille ja vihreille mittaus näyttää 36 prosenttia. Eroa on siis 10 prosenttiyksikköä. Näin suuren eron kiinnikuromista pidetään tässä vaiheessa vaalikampanjaa yleisesti mahdottomana.
CDU on ollut johdonmukaisesti demareita edellä eri kannatusmittauksissa viimeisen vuoden aikana. Kristillisdemokraattien menestystä on vauhdittanut liittokansleri Angela Merkelin henkilökohtainen suosio.
Vaikka eurokriisi ei olekaan ollut vaalien pääteema, monet äänestäjät yli puoluerajojen luottavat Merkelin johtaman CDU:n johdonmukaiseen taloustuki – ei tukea ilman rakenteellisia uudistuksia – ja integraatiopolitiikkaan, jossa sekä Euroopalle että eurolle pyritään luomaan tiiviimmät kehykset.
Tämän seurauksena varsinkin CDU:n sisäiset kriitikot antavat todennäköisesti hiljaisen hyväksyntänsä puolueen politiikalle kovasta uhoamisesta huolimatta. Moni saksalainen uskoo, että Merkel puolueineen johtaa sekä Saksan että Euroopan ulos eurokriisistä.
Demareiden kampanja pannukakku
SPD:n kampanjaa voidaan pitää kokonaisuudessaan täysin epäonnistuneena. Kansleriehdokas Peer Steinbrückin useat harkitsemattomat lausunnot ovat herättäneet kampanjan aikana paljon närkästystä julkisuudessa. Myös puolueen entinen puheenjohtaja Franz Müntefering on arvostellut julkisesti tapaa, jolla kansleriehdokas Peer Steinbrückin vaalikampanjaa on hoidettu.
Tämän lisäksi puolueen johtohenkilöt ovat riidelleet keskenään jo jonkin aikaa. Viimeksi julkisuuteen ryöpsähti riita veronkevennyksistä, joita demareiden puheenjohtaja ja kansleriehdokas väläyttivät kesken vaalikampanjan. Demareiden vasemmistosiipi älähti välittömästi ja vaatii vaaliohjelmassa mainituista veronkorotuksista kiinnipitämistä.
Demarit ovat lisänneet vaaliliittoonsa myös vasemmistopuolue Linken kasvattaakseen kannatuspohjaansa. Siten koko vasemmistoleirin kannatus on 44 prosenttia eli ainoastaan kaksi prosenttiyksikköä hallituskoalitiota vähemmän.
Näin ollen vaalien lopputulos ei ole vielä varma. Jos kumpikaan vaaliliitto ei saa kokoon tarvittavaa äänimäärää hallituskoalition muodostamiseksi, kansleriehdokkaan valinta siirtyy perustuslain mukaan liittopresidentille. Jos tarvittavan enemmistön omaavaa kansleria ei tämänkään jälkeen löydy, on edessä uudet vaalit.
Vaikka Merkel puolueineen on marssinut pitkään voitosta voittoon, Eurooppa saa jännittää vaalitulosta loppuun asti.