Aalto-yliopiston ja Wisconsinin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet aivojen magneettistimulaation ja aivosähkökäyrän yhdistävällä TMS-EEG-laitteella, miten unennäkö vaikuttaa aivotoimintaan ihmisillä, jotka ovat levollisessa, non-REM-vaiheeksi kutsutussa unessa.
Kun koehenkilöiden non-REM-unta oli kestänyt vähintään kolme minuuttia, tutkijat antoivat kallon ulkopuolelta paikallisia magneettipulsseja, jotka aktivoivat heikon sähkökentän tuottavia neuroneja. Pulssisarjan jälkeen koehenkilöt herätettiin äänimerkillä ja heitä pyydettiin kertomaan, olivatko he nähneet unta, ja kuvailemaan unen sisältöä.
– Perinteisesti ajatellaan, että unien näkeminen liittyy vain REM-vaiheeseen. Tutkimusten mukaan myös non-REM-unesta herätetyt koehenkilöt pystyvät kuitenkin kertomaan unistaan yli puolessa tapauksissa, kertoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori Jaakko Nieminen.
Mittausten mukaan non-REM-vaiheessa unta näkevien aivotoiminta on lähempänä valveilla olevien aivotoimintaa kuin niiden, jotka eivät näe unta.
Hänen mukaansa aivosähkökäyrät osoittivat, että magneettipulssin tuottama deterministinen aivoaktivaatio oli selvästi lyhytkestoisempi niillä henkilöillä, jotka eivät nähneet unta eli olivat ei-tietoisessa tilassa, kuin niillä jotka näkivät unta.
– Havaitsimme myös, että mitä pidempi kertomus unesta oli, sitä enemmän koehenkilöiden aivosähkökäyrät muistuttivat hereillä olevilta mitattuja käyriä, Nieminen kertoo.
Nieminen suoritti mittaukset tutkijakollegansa Olivia Gosseriesin kanssa Wisconsinin yliopiston unen- ja tietoisuuden tutkimuskeskuksessa. Mittauksia tehtiin yli 40 yön aikana, ja niihin osallistui 11 koehenkilöä. Nukkumisongelmien ja muiden haasteiden takia luotettavia mittaustuloksia saatiin lopulta 6 koehenkilöltä. Yön aikana heidät herätettiin enimmillään 16 kertaa.
Artikkeli tutkimuksesta on julkaistu Nature.com -sivustolla.