Kansanedustaja Susanna Kosken (kok.) mukaan maailman vaativimmat ympäristö- ja laatustandardit ovat heikentäneet kotimaisen maatalouden kannattavuutta.
– Niin kauan, kun ruualla ja ruuantuotannolla on muitakin arvoja, kuten ympäristövastuu tai eläinten hyvinvointi, sen tuotannon tehokkuudesta tingitään – yhteisten poliittisten päätösten mukaan. Niin kauan, kun veronmaksaja esittää viljelijälle vaatimuksia tämän tekemän työn ehdoista, on täysin perusteltua, että veromaksajat myös osallistuvat vastuun kantoon, Koski kirjoittaa Iltalehden blogitekstissään.
– Viljelijä ei voi vapaasti valita, miten työnsä tekee. Monet menetelmät, joilla satotasoa olisi mahdollista parantaa, ovat Suomessa laittomia. Normaaliolosuhteissa myyjällä on mahdollisuus korottaa hintaa, kun tuotantopanosten kustannukset kasvavat. Viljelijällä sitä mahdollisuutta ei ole.
Kosken mukaan maataloustukien arvostelu on jäänyt lähinnä populististen heittojen tasolle. Hän toteaa, että Suomessa tehdään Euroopan halvimmasta viljasta maailman kalleinta leipää.
– Kotimaisen ruuan kilpailukyvyn ja kannattavuuden suurin ongelma on sen keskittyminen kotimarkkinoille. Vaihtoehtoisia markkinakanavia puuttuu ja elintarviketeollisuuden vientikilpailukyky laahaa päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin mahdollisuudet osoittavat, Koski toteaa.
– Maataloustuista huomattava osa on välillisesti pönkittämässä teollisuuden tulosta.
Kosken mukaan maataloustuotteiden markkinat toimivat yllättävänkin hyvin, päinvastoin kuin keskusta tai MTK väittävät.
– Korkean ruuantuotantomme omavaraisuuden ylläpito aiheuttaa kotimarkkinoilla jatkuvaa ylitarjontaa. Sen takaavat EU:n yhteiset sisämarkkinat, jotka mahdollistavat tuonnin. Markkinatalouden näkökulmasta se on vain hyvä.
– Kuitenkin korkea omavaraisuuden ylläpito ilman, että tuota tuontia vastaavaa määrää kyetään tai edes yritetään viedä kannattavasti markkinoille, on yksiselitteisesti kestämätön yhtälö. Avoimilla markkinoilla ei voi toimia kuin suljetussa taloudessa.
Hänen mukaansa poliitikot ja muut keskeiset päättäjät on päästetty vuosikausia ”aivan liian vähällä”.
– Järkevällä tavalla eteenpäin pääsemiseksi, olisi ensin syytä tehdä brutaali ruumiinavaus suomalaiselle maatalouspolitiikalle, Koski toteaa.