Verkkouutiset

Ohrapelto Inkoossa heinäkuussa 2021. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Maatalouden mediasota kiukuttaa viljelijää

BLOGI

Maanviljelijät ovat kirjoittajan mukaan tehneet paljon ympäristön hyväksi.
Hannu Koivisto
Hannu Koivisto
Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Maatalouden mediasota ei ole uusi ilmiö. Maatalous on puhuttanut aina eniten niitä, joilla tietämys on ylimalkaista.

Maataloutta on kritisoitu erityisesti ympäristö- ja ilmastotoimien riittämättömyydestä. Valtakunnan isot mediat jaksavat asiaan palata. Poliitikoiltakin löytyy kaiken maailman poppakonsteja, mutta varsinaisten asiantuntijoiden ja osaajien, maanviljelijöiden, jokapäiväisillä toimenpiteillä on merkitystä.

Turvemaille pitäisi tehdä sitä ja tätä, koska niitä arvioidaan pelkkien päästöjen kautta. Muutama asia kannattaa muistaa. Turvepelloilla on arvokkaat ravinnemäärät ja valtavat typpivarat, mikä säästää lannoitevalmistusta. Turvepelto on mielestäni liian vähän tutkittu, että siitä voitaisiin sanoa varmasti, tuottaako se hiilipäästöjä vai sitooko se hiiltä. Ilmastopolitiikassa kaikki yleistetään yhdeksi ja samaksi turvemaaksi, oli turvekerros 5 tai 20 senttiä.

Turve luokitellaan maatumisasteen mukaan 10 luokkaan, jonka viljelyominaisuudet vaihtelevat äärilaidasta toiseen.  Ne kaikki asiat vaikuttavat siihen, onko turvemaa hiilinielu ja vapauttaako se hiilidioksidia tai metaania.

Turvekerroksen alla olevassa sulfaattimaassa on Perunanatutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston vuosien 2012 -2014 tutkimustuloksen mukaan tyrmäävä määrä luontaisia ravinteita, typpeä ja kaliumia. Aihe kaipaisi lisää tutkimuksia, mutta MMM ja YM ei ole halukas myöntämään rahoitusta.

Ilman perusteellisia ja luotettavia tutkimuksia teemme vääriä johtopäätöksiä. On vaarana, että väärät johtopäätökset aiheuttavat vääriä poliittisia päätöksiä.

Paras keino ravinteiden pidätykseen on maan multavuuden lisääminen, ja sitä on tiloilla tehty jatkuvasti. Multavat turvepellot pidättävät ravinteita paljon paremmin kuin Lounais-Suomen savikot. Turvepellon maaperästä mobilisoituvat isot määrät ravinteita, joiden keinotekoinen valmistaminen syö valtavasti energiaa ja resursseja. Ehkä juuri tämän takia Pohjanlahti on puhdas ja Suomenlahti sakeampi. Vai johtuisiko sakeus kenties asutuksen runsaudesta? Vesiklosetti oli huono keksintö.

Väite, että maatalouden ilmastotoimia olisi tuettu miljardeilla, mutta päästöt eivät ole vähentyneet, on vähintäänkin outo.

Minulle soitti tuttu farmari ja yliopistotutkija entisen kotikyläni liepeiltä tuohtuneena. ”Mitkä miljardit? Minä en tiedä mistä niitä saa, mutta ei tiedä Ely-keskuskaan.” Maatalouden uutisoinnissa on niin paljon asiavirheitä, että toivoisi toimittajien perehtyvän aiheeseen muullakin tavoin kuin toistamaan kollegoidensa mantraa.

Viljelijät ovat tehneet paljon ilmastotoimia ilman sentinkään tukea. Maanviljelijät on ainoa ammattiryhmä, joka sitoo hiiltä. Hiilen sitominen on tärkeää maaperälle ja kasvien kasvamiselle. Ilman fotosynteesiä, jonka elintärkeänä osana on hiilidioksidi, kasvit eivät kasva eikä biomassa lisäänny.

Mitä maatiloilla on tehty?

Eikö maatiloilla ole tehty mitään? Moni on siirtynyt luomuun. Aurinkokennot ovat lisääntyneet reippaasti. Niihin on myös saatu investointitukia, mutta omaa rahaa investointeihin pitää silti löytyä jostain, koska takaisinmaksuaika on usein kymmenen vuotta.

Hukkalämmön talteenotto on lypsykarjatiloilla hyvin yleistä. Esimerkiksi maidon jäähdyttämisestä kertyvällä lämmöllä lämmitetään eläimien juomavesi optimiksi. Energiaa säästävä ledivalaistus on yleistä. Useat tilat ovat siirtyneet viljan kuivauksesta tuoreviljasäilöntään ja itsekuivaaviin siiloihin.

Useilla maatiloilla on siirrytty maalämpöön, ilmalämpöpumppuihin ja sähköttömiin painovoimaisiin ilmanvaihtoihin. Useilla tiloilla on siirrytty jo aikaa pois öljylämmityksestä, joka korvataan usein puuhakkeella, jonka raaka-ainetta korjataan harvennuspuulla, ojien ja peltojen reunoilta poistettavalla puulla. Monet tuottavat turvemailla viljan sijasta nurmea. Tiloilla viljellään palkokasveja ja käytetään teollisuuden sivuvirtoja valkuaisen tarpeeseen.

Ympärivuotinen kasvipeitteisyys vähentää valumia. Samaan lopputulokseen päästään nurmen täydennyskylvöllä, jolloin maata ei tarvitse muokata paljaaksi niin usein. Maan ravinteiden pidätykselle on lanta elintärkeä, mutta siitäkin on tehty pahis. Lantaa ehdotetaan roudattavaksi dieselkäyttöisillä kuorma-autoilla biokaasulaitoksiin.

Joskus poliitikkojen kirjoituksista saa käsityksen, että itse lanta katoaisi prosessissa jonnekin. Se pitää kuljettaa takaisin pellolle. Biokaasulaitos on järkevä sallaiselle farmeille. joilla syntyy tarpeeksi lantaa. Miljoonan investointi omasta kukkarosta ei myöskään kaikilta onnistu matalakatteisella alalla.

Usein kaksi aivan eri asiaa sekoitetaan keskenään: Ilmasto- ja ravinnepäästöt. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Yhdessä artikkelissa valtakunnan mediassa puhuttiin kosteikkojen viljelystä. En ole keksinyt muita tuotteita kuin riisin, jota voisi kosteikossa viljellä. Siihen Suomi on kuitenkin liian pohjoinen. Kun riisi kylvetään, päivä ja yö pitää olla yhtä pitkiä. Raja menee jossain Po-joen laaksossa Pohjois-Italiassa.

Pohjoispohjalainen farmari sanoi, että ”meidän tilamme on maksanut vuodesta 1641 veroja Ruotsiin, Venäjälle, Suomeen ja EU-Suomeen. Ei olla läheskään niin riippuvaisia valtiovallasta kuin politiikot. Viljelijän pitää olla nöyrä, ahkera ja köyhä, niin hän saattaa saada hyväksyntää.”

Yhteenvetona voisi sanoa, että tehokkainta luonnonsuojelua on tehokas viljely ja runsaat sadot, mikä sitoo parhaiten ravinteita. Unohdetaan liian usein, että ruuan tuottaminen kansalle on maatalouden tärkein syy olemassaoloon.

Edit 10.9. klo 12:36: Leipätekstiä täydennetty.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)