Luontojärjestö WWF:n raportissa tarkasteltujen selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 68 prosenttia vuodesta 1970 lähtien.
WWF:n Living Planet 2020 -raportti tuo uutta tietoa luonnon monimuotoisuuden ja selkärankaisten villieläinten populaatioiden kehityksestä. Raportti perustuu Living Planet -indeksiin, joka tarkastelee 4392 selkärankaisen eläinlajin 20811 populaatiota eri puolilla maapalloa.
Nämä populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 68 prosenttia vuosina 1970–2016. Seurannassa on nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja.
– Raportin tulokset ovat selkeä osoitus luonnon ahdingosta. Kun populaatiot pienentyvät jatkuvasti ja voimakkaasti, kehitys johtaa vääjäämättä lajien uhanalaistumiseen ja myös sukupuuttoriskin kasvuun, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.
Selkärankaisten villieläinten populaatioiden pienentymisen taustalla on ihmisen toiminta. Etenkin elinympäristöjä tuhoava maankäyttö ja luonnonvarojen ylikulutus uhkaavat luonnon monimuotoisuutta. Myös haitalliset vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos ovat suuria uhkatekijöitä.
– Olemme jo pitkään hyödyntäneet luontoa yli sen kantokyvyn. Ylikulutuksen on loputtava, sillä monimuotoinen luonto on myös meidän ihmisten hyvinvoinnin perusta. Luonto tarjoaa meille muun muassa ruokaa, puhdasta vettä ja lääkeaineita, Rohweder sanoo.
Raportin mukaan luonnonsuojelualueita täytyy ylläpitää ja lisätä, minkä lisäksi on ennallistettava ihmisen muokkaamia elinympäristöjä.
Suojelun rinnalla tarvitaan myös kokonaisvaltaista muutosta. Ilman luonnonvarojen kulutuksen vähentämistä, tuotantotapojen kehittämistä ja erityisesti ruokajärjestelmien uudistamista luonto ei voi palautua ja monimuotoisuuden tila parantua.
– Luontoon ja ilmastoon liittyviä poliittisia päätöksiä ja niiden toimeen panemista ei saa enää lykätä. Ne ovat terveytemme, hyvinvointimme ja turvallisuutemme kannalta välttämättömiä. Ensimmäisenä toimenpiteenä valtioiden tulee sitoutua YK:n biodiversiteettikokouksessa 30 prosentin sitovaan suojelutavoitteeseen, joka on myös EU:n biodiversiteettistrategian tavoite, Rohweder toteaa.