Suomi on siirtymässä syntyvyyden laskun myötä väestön vähenemisen uralle, käy ilmi Etlan julkaisemasta tuoreesta väestökatsauksesta. Vuonna 2024 kokonaishedelmällisyys Suomessa oli 1,25. Kyse on mittaushistorian matalimmasta arvosta, kun väestön uusiutumiseen riittävä taso on 2,07.
Viimeinen vuosi, jolloin uusiutumistaso Suomessa ylittyi, oli vuonna 1968. Samalla kun väestö vähenee, eliniät pitenevät.
Eliniän pidentymisen pitkä ja tasainen trendi kasvattaa ns. ”vanhimpien vanhojen” määrää nopeammin kuin ennusteissa on osattu huomioida. Yli 100-vuotiaiden määrä kasvoi erityisen nopeasti 2000-luvun tienoilla jolloin väestötutkijat alkoivat puhua ”vanhimmista vanhoista”.
Vuonna 2024 elinajanodote oli miehillä 79,6 ja naisilla 84,8 vuotta. Muuttoliike ratkaisee Suomen väestömäärän suunnan, mutta se on luonteeltaan heilahtelevaa.
Emeritusprofessori Juha Alhon laatimassa DemoGrafiikka – Väestökuvasto (Etla Working Papers 138) on katsottu monelta kantilta Suomen väestöä ja väestönmuutosta 2000-luvulla. Hän on selvittänyt miten kuolleisuus, syntyvyys ja muuttoliike muovaavat Suomen väestörakennetta ja miksi vaikutukset kasautuvat, vaikka vuosimuutokset näyttävät pieniltä.
Suomen väkiluku oli vuoden 2026 alussa 5656900, missä on kasvua noin 20000 eli 0,34 prosenttia edellisvuodesta 2025.
Vuosina 2000–2008 avioliittojen kokonaismäärät kasvoivat Suomessa 28 000 avioliitosta 33 000:een, minkä jälkeen alkoi lasku. Viime vuonna avioliittoja solmittiin enää 22 000.
Yksinasuminen on viime vuosina kasvanut ja siinä on selkeä ero sukupuolten välillä. Ikäryhmässä 25–60 vuotta miehet asuvat enemmän yksin, naiset ovat pari- ja perhesuhteissa. Yli 60-vuotiaiden ryhmässä naiset asuvat enemmän yksin, osin leskeytymisenkin takia. Vuonna 2024 yksinasuvia oli Suomessa 1,3 miljoonaa eli 28 prosenttia väestöstä.
– Suomi on hyvää kyytiä menossa kohti vähenevän väestön tilannetta, jollei sitten muuttoliike kompensoi matalaa hedelmällisyyttä. Julkaisu korostaa kahta mekanismia, jotka tekevät väestömuutoksesta hitaasti liikkuvan mutta väistämättömän. Pieneltä näyttävä muutos on usein harhaa, sillä väestömuutos kertautuu. Yksilö kokee muutoksen muutosvirtojen (syntymät, kuolemat, muutot) kautta, vaikka varanto eli kokonaisväestö muuttuisi vain vähän, sanoo Juha Alho tiedotteessa.
Vuoden 2025 alussa ulkomaalaistaustaisten osuus vakinaisesta väestöstä oli 11 prosenttia (623 949 henkilöä), ja heidän ikärakenteensa on keskimäärin nuorempi kuin suomalaistaustaisten, koska muuttajat painottuvat työikäisiin.
Selvityksessä kävi ilmi kuitenkin, että kun vuosina 1990–2010 ulkomaalaistaustaisten hedelmällisyys pysyi uusiutumistason yläpuolella, on se nyt käytännössä samalla matalalla tasolla kuin suomalaistaustaistenkin. Tämä haastaa Alhon mukaan oletuksen, että maahanmuutto yksin ”korjaisi” syntyvyyden.
Alhon mukaan nyt julkaistu selvitys konkretisoi Suomen haasteen.
– Veropohja syntyy työvoimaan kuulumisesta ja palkkasummasta, kun taas menot painottuvat työvoiman ulkopuolella oleviin sekä nuoriin ja iäkkäisiin. Kun työvoiman ulkopuolella olevan väestön suhteellinen osuus kasvaa, ”vaje” katetaan poliittisesti helpoimmin velalla. Näinhän on Suomessa enenevästi tapahtunut vuoden 2010 jälkeen.