Keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen hämmästelee, miten puoliväliriihen neuvottelijat sivuuttivat täysin valtiovarainministeriön ehdotuksen, joka lähti liikkeelle siitä, että kehyksissä pysytään.
– Ja valtiovarainministeri Matti Vanhanen syrjäytettiin täysin. En ole eläessäni nähnyt tällaista tilannetta.
Korhosen mielestä poliittiset puolueet ”kaappasivat valtiovarainministeriöltä vallan, nolasivat virkamiesvalmistelun ja pyyhkivät sillä pöytää”. Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen vahvisti keskiviikkona Verkkouutisille valtiovarainministerin pohjaehdotuksen perustuneen kehyksissä pysymiseen ja piti hallituksen kehysylityksiä poikkeuksellisina.
Koska valtiovarainministeriön ehdotus jätettiin paitsioon, julkisuudessa syntyi ja kyettiin synnyttämään Korhosen mukaan harhaanjohtavaa mielikuvaa kompromisseista, vastaantuloista ja menojen karsimisista.
Vertailukohtana kun ei ole ollut valtiovarainministerin ehdotus, vaan poliittisen prosessin tuloksena syntynyt paperi, jossa kehysten taso oli jo lähtökohtaisesti ylitetty.
– Nämä menojen sopeuttamiset, joista hallitus pääsi sopuun, nehän ovat puhtaasti hallituspuolueiden itsensä keksimiä lisämenojen karsimisia. Varsinaiset sopeuttamistoimet, mitä virkavalmistelussa tehtiin, ne jätettiin kokonaan tekemättä, uskoo Korhonen.
Virkamiesvalmistelussa tehdyt esitykset menojen sopeuttamisesta ovat toistaiseksi arvailujen varassa, koska ehdotusta ei ole vielä julkistettu. Korhonen kiteyttää, että puoliväliriihessä kaikki hallituspuolueet ovat olleet samaa mieltä siitä, että lisätään menoja yli sovitun.
– Ainut riidan aihe on ollut siitä, kuinka paljon.
Saarikko ”voitti väännön” ryhmässä
SDP:n ex-puoluesihteeri Mikael Jungner uskoo, että merkittävä osa keskustan kannattajista halusi suunnanmuutosta, koska heillä oli ”maakunnan äänestäjät niskassaan” hallituksen punavihreästä politiikasta.
– En usko, että puheenjohtaja Annika Saarikko (kesk.) missään vaiheessa olisi halunnut kaataa hallitusta, vaan se oli keskustan eduskuntaryhmän enemmistö, joka tätä halusi.
Jungnerista vaikuttaa siltä, että merkittävä osa keskustan ryhmästä olisi halunnut hallituksen kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa.
– Saarikkohan voitti lopulta tämän väännön hallituksessa pysymisestä, mikä osoitti myös hänen olevan taitava poliitikko.
Jungner uskoo sillä olleen myös iso merkitys, että Saarikko nosti keskustan eduskuntaryhmässä esiin tasavallan presidentti Sauli Niinistön huolen hallituksen kaatumisesta.
– Se, miten Saarikko tästä ryhmässä kertoi – se taatusti käänsi päitä.
Kokoomuksen ex-puoluesihteeri Jussi Isotalo ei näe puoliväliriihessä sen enempää selviä voittajia kuin häviäjiäkään – ”paljon melua ja vähän villoja”.
Kysyttäessä neuvottelujen pitkittymisestä Isotalo kääntää katseensa keskustaan:
– Näytti siltä, että keskusta pyrkii vaalimaan mainettaan kylän parhaana lypsäjänä ja draamallinen vaikutelma sitä tukee. Se, mitä sankoon herui, vaikutti kuitenkin vähäiseltä – lähinnä työllisyystyöryhmiä ja turvetukea. Ei esimerkiksi mitään paikallisesta sopimisesta tai muista työelämän uudistuksista. Suorituksen kestoon nähden aika laiha saalis, hän summaa.
Isotalo uskoo muiden puolueiden olleen perillä siitä, ettei keskusta ole viime kädessä kaatamassa hallitusta.
– Maakunta-sote tuskin toteutuisi ilman keskustan läsnäoloa hallituksessa. Maakuntahallintohan on iät ja ajat ollut keskustalle tällainen Graalin malja, toteaa Isotalo viitaten vertauksellaan kristinuskon mytologiaan ja tässä yhteydessä puolueen ikiaikaiseen tavoitteeseen.
Puoliväliriihen neuvottelujen pohjalta vaikuttaa siltä, että kehyksiin palaaminen ja ylipäänsä talouden tasapainotus – ”nämä kaikki toimet jäävät joka tapauksessa tulevien hallitusten päänsäryksi”.
Isotalon mukaan hallituksen kaatuminen keskellä vaalikautta ei olisi palvellut käytännössä minkään hallituspuolueen etua.
– Realismiahan on, että hallitusten hajoamiset tapahtuvat yleensä (eduskunta)vaaleja edeltävinä kuukausina. Irtiottoja tehdään vaaleja edeltävänä syksynä, harvoin kukaan on ovet paukkuen vaalikauden puolivälissä lähtenyt.
Keskustan osalta uhkailuilla ja dramatiikalla liittyen hallituksen kaatamisen haettiin Isotalon mukaan lähinnä uskottavuutta omille vaatimuksille, mitä puolue Säätytalon neuvotteluissa esitti.
[rev_slider slidertitle=”hallituskriisi-02″ alias=”hallituskriisi-02″]
Keskustassa säikähdettiin
Jarmo Korhosen mielestä asetelma näytti siltä, että pääministeri Sanna Marin (sd.) kävi neuvottelut tulevan valtiovarainministerin kanssa. Vanhanen on jo aiemmin julkisuudessa sanonut, ettei aio jatkaa valtiovarainministerinä kauden loppuun saakka, mutta luopumisen ajankohta on auki.
– Vanhanen oli nähtävästi tehnyt ministeri Saarikolle selväksi, että hän ei jatka, minkä johdosta vallan otti Saarikko. Valtiovarainministeriöllä ei ollut käytännössä mitään roolia näissä neuvotteluissa.
Korhonen ei myöskään usko, että keskustalaiset olisivat olleet tosissaan kaatamassa hallitusta. Suurin ongelma on keskustan ja vihreiden suhde.
– Keskustan ryhmässä vallitsee täydellinen tyytymättömyys vihreisiin. Keskustan ja vihreiden välit ovat suomeksi sanottuna poikki.
Puoliväliriihen neuvottelut venähtivät lopulta peräti viikon mittaisiksi. Ratkaiseva sopu syntyi tiistain-keskiviikon välillä.
– Olen varma siitä, että pääministeri Marin ja ministeri Saarikko sopivat tiistai-illan ja keskiviikkoaamu yhdeksän välillä jotain, jota julkisuuteen ei kerrottu, koska tämä niin sanottu yön laukeaminen ei ole voinut tapahtua mitenkään muuten.
Korhonen väläyttää päätöksiä sotesta ja ministerikierrätyksestä. SDP oli tiettävästi lopulta ilmoittanut, ettei se hyväksy keskustan viimeisiä vaatimuksia, jolloin Marin uhkasi keskiviikkoaamuna kaataa hallituksen. Keskusta säikähti tilannetta eikä olisi uskaltanut ottaa vastuulleen tässä tilanteessa EU:n elvytyspaketin ja unionin seitsemänvuotisen rahoituskehyksen kaatumista.
Perussuomalaiset sekoili vähiten
Mikael Jungnerin mukaan se, että pääministeri Marin pysyi puoliväliriihessä loppuun saakka tiukkana eikä antanut periksi vaatimuksille työttömyysturvan uudistamisesta ja paikallisesta sopimisesta – vahvisti vasemmiston yhteistyötä ja oli pidemmän päälle ”strateginen linjavalinta”.
Tämä merkitsi käytännössä niin sanotun punavihreän blokin vahvistumista hallituksessa. Jungner näkee, että seuraavaa vaalikautta ajatellen suhteet olisi luotava perussuomalaisiin, mikäli SDP on vaalien jälkeenkin suurin puolue ja Marin haluaisi jatkaa pääministerinä. Vihreille ja vasemmistoliitolle tämä voi osoittautua ylivoimaiseksi.
– Punavihreän hallituksen vaihtoehto on porvarihallitus, joka syntyisi näillä gallupeilla heittämällä.
Mitä tulee tämän hallituksen loppukauteen, Jungner ennakoi hallituksen pysyvän pystyssä.
– Keskusta ei tämän jälkeen voi yhteistyötä enää keikuttaa. Se kortti on nyt nähty. Luulen, että hallituksessa jäädään nyt odottelemaan nousukauden mahdollisia hedelmiä. Mitään sellaista ei ole näköpiirissä, että hallitus enää tämän jälkeen kaatuisi.
Mitä tulee poliittisen viikon dramaattisten käänteiden voittajiin ja häviäjiin, Jungnerin mukaan ”perussuomalaiset vaikutti pelkästään hiljaa olemalla kaikista vakaimmalta”. Muut puolueet sekoilivat ”enemmän tai vähemmän”, katsoo Jungner viitaten myös kokoomuksen päätökseen äänestää tyhjää EU:n elvytyspaketissa.
Vihreille puoliväliriihi näyttäytyi Jungnerista ”aika riskaabelina kuviona”, kun turvealan tukipaketti satoi keskustan laariin ja vihreät jäi sivurooliin muutenkin.
– Tulevia kuntavaaleja ajatellen kokoomus tulee varmasti ottamaan kaupungeissa mittaa vihreistä tämän turvepäätöksen myötä. Se puhuttelee ihmisiä varmasti.
[rev_slider slidertitle=”hallituskriisi-03″ alias=”hallituskriisi-03″]
SDP turvautui ”työmarkkinataktiikkaan”
Sovun syntymistä puoliväliriihessä hidasti Jungnerin mukaan osaltaan myös se, että SDP:llä ja keskustalla oli erilaiset neuvottelutaktiikat.
– SDP:n neuvottelee työmarkkinataktiikalla, jossa katsotaan ensin oman ja vastapuolen positiot ja pelataan sitten niin sanottua nollasummapeliä.
Keskusta ja myöskin kokoomus taas hakevat ensin yhteistä päämäärää ja sen pohjalta win/win-ratkaisua. Jungnerin mukaan vastaavat neuvottelustrategioiden erot tulivat esiin myös vuonna 2011 SDP:n ja kokoomuksen neuvotellessa Säätytalolla.
– Monen ongelman takana on se, että demarit eivät ymmärrä kokoomuslaisia ja kokoomuslaiset eivät demareita, koska neuvottelustrategiat ovat erilaiset.”
Samat havainnot pätevät Jungnerin mukaan myös neuvotteluihin SDP:n ja keskustan välillä.
Vastikään päättyneessä puoliväliriihessä oli Jungnerin näkemysten mukaan enemmänkin kyse kuitenkin ”egoista kuin asioista”. Viikon neuvottelujen lopputuloksena muutokset itse asioihin jäivät lopulta vähäisiksi.
– Keskustalle oli näissä neuvotteluissa tosi tärkeää osoittaa, että he ovat iso puolue ja muut – vihreät mukaan lukien – ovat tässä hallituksessa pikkupuolueita.
Valtataistelijat löysivät toisensa
Julkisuudessa on arvioitu puoliväliriihen olleen keskustan osalta silkkaa teatteria. Jarmo Korhonen näkee taas asian näin:
– Sanoisin, että tässä oli kyse puolueiden puheenjohtajien, pääministeri Marinin ja tulevan valtiovarainministeri Saarikon valtataistelusta, jossa he sitten löysivät toisensa tiistai-illan ja keskiviikkoaamun välisenä aikana.
Satoiko viikon mittelö miten keskustan laariin, tätä Korhosen on vaikea nähdä:
– Tämän viikon suurin voittaja on perussuomalaiset. Keskusta meni painitermein sanottuna omasta heitosta mattoon selälleen. Hallituspuolueista pisteitä sai pääministeri Marin, joka sai pidettyä hallituksensa kasassa.
Ex-puoluesihteeri Korhonen on pitänyt keskustan lähtöä hallitukseen virheenä ja on samoilla linjoilla edelleen.
Mitä keskustalle jäi puoliväliriihen jälkeen sitten käteen? Näin kokoomuksen ex-puoluesihteeri Isotalo näkee asian:
–Se, mitä sieltä saatiin, oli varmasti keskustan profiloituminen hallituksen toiseksi pääpuolueeksi. Hallituksen sisäiset nokkimisjärjestykset menivät osin uusiksi. Vihreitä tuli vedettyä aika kölin alta. Kun tähän mennessä on puhuttu viisikosta, nyt siellä on kaksi pääpuoluetta ja kolme apupuoluetta.[rev_slider slidertitle=”hallituskriisi-04″ alias=”hallituskriisi-04″]