Tiistaina opetusministeriön työryhmän esittämät kolme vaihtoehtoa ovat kansanedustajien mielestä oikeansuuntaisia, mutta liian varovaisia.
– Riittävän selkeä visio ja tahtotila uudistamiseen hukkuu, Vahasalo ja Heinonen sanovat ja korostavat A- ja B-vaihtoehtojen oikeasuuntaisuutta mutta riittämätöntä uudistususkoa.
Heidän mielestään lukion on muututtava niin, että jo lähitulevaisuudessa nuoret oppivat kokonaisuuksien hallintaa ja oppiminen on ilmiöpohjaista. Opetussuunnitelmien on tuettava tätä.
– Helpompaa olisi, jos uudenlainen oppimistapa omaksutaan jo perusopetuksessa. Nyt koulutusta uudistetaan latvasta tyveen, vaikka sen tulisi tapahtua päinvastoin. Viime vaalikaudella perusopetuksen tuntijakotyöryhmä ehdotti peruskouluun opintoja eheyttäviä ja ilmiöpohjaisempaa oppimista. Koska sitä ei poliittisista syistä saatu, samaa yritetään nyt saada yleissivistävään koulutukseen lukion kautta, Vahasalo ja Heinonen sanovat.
Jotta soveltaminen ja uuden oppiminen onnistuu, on lukiossa osattava perusasiat.
– Pakollisten kurssien määrää ei saa liiaksi vähentää. Valinnaisuutta pitää lisätä, mutta vain riittävä pakollisten kurssien määrä takaa laajapohjaisen yleissivistyksen, mitä varten lukiot ovat olemassa, kansanedustajat muistuttavat
Vahasalo ja Heinonen toteavat myös, että lukion tehtävä on toimia tiedeyliopistojen ”esikouluna”:
– Siksi lukiossa pitää opiskella asioita, jotka valmentavat nuoria korkeakouluasteelle. Tutkielmien tekemiseen jo lukiossa on oltava paremmat mahdollisuudet. Kun joitain yliopistokursseja voi opiskella jo lukion puolella ja harjoitella akateemisia valmiuksia, kokonaisopintoajat lyhenevät, Vahasalo ja Heinonen esittävät.
Heidän mukaansa potentiaalisten tutkijoiden pohja luodaan lukioissa, joten yhteistyön tiivistäminen tiedeyliopistojen kanssa pitää olla järjestelmällisempää ja huolellisesti suunniteltua.
Lue myös: Työryhmältä kolme vaihtoehtoa lukion tuntijaoksi