Tämä auttaisi luunmurtumien hoidossa ja antaisi mahdollisuuksia luukadon hoitoon, todetaan Jani Holopaisen tuoreessa väitöstutkimuksessa.
Holopainen on väitöskirjassaan kehittänyt uusia prosesseja kuitumaisille ja ohutkalvobiomateriaaleille, joita voidaan käyttää luun kasvun tukirakenteissa sekä muissa luuimplanteissa ja tutki nanokuitujen valmistuksessa käytettyjä laitteistoja.
– Parhaimmillaan implantteina voitaisiin käyttää luun kasvun tukirakenteita, jotka uudistuvat samaan tahtiin kuin luu. Tukirakenne aktivoi luusoluja muodostamaan uutta luuta, joka korvaa hitaasti hajoavan tukirakenteen ja implantti poistuu elimistöstä luonnollisesti ilman erillistä poistoleikkausta, sanoo Holopainen väitöstiedotteessaan.
Hänen tutkimuskohteekseen valikoitui hydroksiapatiitti, joka on luumineraalin pääkomponentti. Sen vuoksi Holopaisen valmistamilla synteettisillä hydroksiapatiittirakenteilla on hyvä yhteensopivuus luun kanssa.
Holopainen kehitti hydroksiapatiittikuitujen tuotantoon sähköpuhalluskehräyslaitteiston sekä uudenlaisen neulattoman kierrelankasähkökehräyslaitteiston, jotka ovat yleisesti tunnettua neulasähkökehräysmenetelmää tuottavampia. Laitteet vaativat vielä jatkotutkimuksia tuottavuuden kasvattamiseksi teolliseen mittakaavaan.
– Lupauksia herättävän menetelmän oikea lääketieteen sovellus on pitkän matkan päässä, vaikka solukokeitakin on jo tehty, arvioi väitöskirjatyön ohjaaja professori Mikko Ritala Helsingin yliopiston kemian laitokselta ja Atomikerroskasvatuksen (ALD) huippuyksiköstä.
Jani Holopaisen väitöskirja Bioactive Coatings and Fibers for Bone Implants and Scaffolds by Atomic Layer Deposition, Electrospinning, Solution Blow Spinning and Electroblowing tarkastetaan perjantaina 13. tammikuuta Helsingin yliopistossa.