Yhä useampi suomalainen haluaa luopua perinnöstään. Valtiokonttorin johtavan juristin Marjukka Vallioniemen mukaan perinnöstä luopumiset ovat huolestuttavasti lisääntyneet.
Syyskuun loppuun mennessä tänä vuonna luopumistapauksia on ollut 30, kun takavuosina niitä on ollut vain muutamia vuosittain. Myös ilman perillisiä ja testamenttia kuolleiden määrä on kasvanut selvästi viime vuosina. Syyskuun loppuun mennessä valtiolle oli siirtynyt 237 kuolinpesää.
Asianajaja ja varatuomari Petra Lindberg kertoo eteen tulleen yhä useammin tapauksia, jossa perinnöstä luovutaan ja sijalle tulevat ovat alaikäisiä.
– Sehän ei tätä ongelmaa ratkaise, vaan on päin vastoin ongelman siirtämistä, perhe- ja perintöoikeuteen erikoistunut Lindberg sanoo Verkkouutisille.
Lindberg toteaa ajattelevansa, että lähtökohtaisesti aikuiset ovat parempia toimimaan perimystilanteessa kuin alaikäiset lapset. Kun kuolinpesän osakkaaksi tulee alaikäinen, hänelle tarvitaan edunvalvoja.
Huoltajat voivat pääsääntöisesti toimia lapsensa edunvalvojana, mutta perinnöstä luopumiseen vaaditaan lupa holhousviranomaiselta. Luvan saaminen on Lindbergin mukaan taas mahdollista vain harvinaisissa tapauksissa.
Digi- ja väestötietoviraston johtava asiantuntija Hanna Tikkala kertoo, että käytännössä alaikäiselle voi saada perinnöstä luopumisluvan, mikäli pesä on ylivelkainen, siis kokonaisuudessaan miinusmerkkinen. Esimerkiksi jos pesään kuuluu remonttia vaativa vanha talo syrjäseudulta ja rahavaroja ei ole.
– Siinä tutkitaan perukirjan pohjalta mikä on tilanne, Tikkala toteaa.
Tikkalan havainto on, että hakemukset perinnöstä luopumiseksi alaikäisen puolesta ovat yleistyneet viime syksyn ja tämän vuoden aikana selvästi. Tämän vuoden aikana hakemuksia on DVV:lle tullut 161.
– Varmaan siihen vaikuttaa, että mediassa on kirjoitettu ja tietoisuus on lisääntynyt, ja toisaalta myös yleinen taloustilanne. On normaalia enemmän ylivelkaisia pesiä ja tässä asuntomarkkinatilanteessa on paljon vaikeasti realisoitavia asuntoja.
Varo tyypillistä sudenkuoppaa
Myös Hanna Tikkala katsoo, että usein vanhempien olisi järkevää ottaa pesä vastaan ja hoitaa perukirjoitus.
– Joskus hiukan tuntuu, että vanhemmat saattavat panikoida, että tulee velkaa. Sitten tulee yllätyksenä, että perintö jää alaikäiselle. Olisi itse paljon helpompaa hoitaa paperit kuntoon kuin lähteä hakemaan lupaa meiltä, mikä pitkittää prosessia.
Petra Lindberg huomauttaa, että myös virallisen arviokirjan teettäminen peritystä omaisuudesta maksaa.
– Pitää osoittaa objektiivisesti, että omaisuus todella on arvotonta, ja monesti jos näin on, ja pesässä on ehkä useampi osakas, niin ei löydy rahoittajaa sille selvityksellekään, hän toteaa.
Olennaista on, että pesän arvo arvioidaan oikein.
– Tyypillisessä tapauksessa voi olla vaikkapa huolimattomasti 100000 euroon arvostettu kiinteistö maaseudulla. Sitten todetaan, että ei se olekaan kuin 20000-40000 euron arvoinen, jolloin pesän kokonaisvelkamäärä ylittää varat, Lindberg kertoo.
Osa pesistä on myös suoraan ylivelkaisia. Silti Lindberg ei suosittele luopumista herkästi. Perinnöstä luopuminen siirtää ongelman seuraavana perimysjärjestyksessä olevalle, viime kädessä toki valtiolle.
– Ei sille vanhalle kiinteistölle tarvitse tehdä mitään, vaikka ei luopuisikaan, eikä omista varoista sitä maksaa. Pesän osakkaat eivät vastaa vainajan veloista, hän muistuttaa.
Yhä yleisempää on myös se, että käsiin jäänyt talo pitäisi saada myytyä ”millä hinnalla hyvänsä”, mutta se ei tahdo mennä kaupaksi millään hinnalla.
– On todella vaikeaa löytää ostajia, kun kyseessä on korjausvelkainen omakotitalo tai mökki syrjäseudulla. Silloin pitäisi osakkaiden yrittää miettiä, miten asian saa ratkaistua lopullisesti, Lindberg sanoo.
Monesti myös yhdellä tai useammalla kuolinpesän osakkaalla on virheellinen käsitys kohteen todellisesta arvosta.
– Vaikka se lapsuuden kesäpaikka on tosi hieno muistikuvissa, niin sillä ei ehkä ole kuin tonttimaan arvo, jos sitäkään.
– Silloin pitää minimoida kulut. Ehkä ei ole sähköjä varaa maksaa tai muitakaan asioita. Se on perinnön jättäjän omaisuutta ja velkaa, jos kuolinpesä ei itse ryhdy tekemään sitä lisää, Lindberg korostaa.
Toisaalta jos perinnönjättäjät ovat myyneet omakotitalonsa ja ostaneet kerrostaloasunnon taajamasta, tilanne ei välttämättä ole ruusuisempi. Asunnosta voi olla lainaa jäljellä ja yhtiövastikkeet juoksevat. Usein tilanne johtaa siihen, että pesän osakkaat maksavat varoistaan huoneistoa, kunnes se saadaan myytyä.
Lindbergillä on sanottavaa myös viimeaikaisiin uutisiin, joissa kiinteistönvälittäjät ovat purnanneet ”epäkohteliaan” alhaisista ostotarjouksista.
– Kyse on siitä, että asuntomarkkinatilanne on muuttunut todella paljon. Muutos on ollut iso viimeisen vuodenkin aikana.
Kiinteistönvälittäjät ovat Lindbergin mukaan paljon vartijoina etenkin muuttotappiopaikkakunnilla. Silloin ei pitäisi antaa myyjälle ”unelma-arpaa”, eikä kisata muiden välittäjien kanssa parhaasta hinnasta, vaan mieluummin kertoa brutaalin rehellinen arvio.
– Jos kuolinpesä haluaa myydä kiinteistön, niin käypä hinta-arvio on silloin se, jolla kohde ihan oikeasti menee kaupaksi tässä markkinassa.
Lindberg huomauttaa, että myös osakkaiden kannattaa miettiä, myykö asunnon halvemmalla vai jättääkö sen seisomaan, jolloin kiinteistöstä koituvat juoksevat kulut voivat nopeasti maksaa saman kuin pudotetun hinnan erotus.
Yksi murheenkryyni perinnöissä ovat myös erilaiset golf- ja lomaosakkeet.
– Lomaosakkeisiin ei ole kysyntää juuri lainkaan ja moniin on leivottu sisään luotto-ominaisuus, jota ei voi maksaa pois, mikä tulee perijälle yllätyksenä, Lindberg sanoo.
”Valtion kannalta erittäin epätoivottavaa”
Valtiokonttorin Vallioniemi kertoo, että perinnöstä luopumiset painottuvat muuttotappiokuntiin Itä-Suomeen. Vuonna 2022 tapauksia oli 22, vuonna 2023 niitä oli 30 ja viime vuonna 45.
Vallioniemen mukaan mediasta on voinut saada kuvan, että luopuminen on helppo ja kannattava toimenpide. Valtion kannalta luopumiset ovat kuitenkin erittäin epätoivottuja.
– Mikäli valtiolle luopumisten kautta päätyneiden asuntojen ja kiinteistöjen myynnistä saadut varat eivät kata pesänhoito- ja muita kustannuksia, ne jäävät valtion maksettaviksi. Tämä on hyvin ikävää. Valtionperintöjärjestelmää ei ole tarkoitettu siihen, että yhteisiä varoja joudutaan käyttämään tilanteessa, jossa henkilöltä on jäänyt perillisiä, Vallioniemi toteaa.