SDP:n uusi puheenjohtaja Antti Rinne ottaa vastaan valtiovarainministerin tehtävät tällä viikolla. Rinteen päätös kantaa vastuuta hallituksen toiseksi tärkeimmällä ministeripostilla oli täysin välttämätön. Hallituksen kakkospuolueen puheenjohtaja ei voi pestä käsiään hallituksen talouspoliittisista linjauksista vaikka kuinka mieli tekisi jo lähteä löysemmillä ranteilla valmistautumaan vuoden 2015 eduskuntavaaleihin.
Rinne ei astu Jutta Urpilaisen saappaisiin helppona hetkenä. Hallitusohjelman kunnianhimoiset tavoitteet työllisyysasteen, työttömyyden ja valtiontalouden tasapainottamisen suhteen ovat lipuneet päivä päivältä kauemmaksi. Sote-uudistuskaan ei toistaiseksi ole päässyt maaliin. Linjaukset piti saada viimeisteltyä ennen juhannusta asiaa valmistelevassa korkean tason työryhmässä, mutta viimeisimmät uutiset valtioneuvoston käytäviltä kertovat, että työryhmä tulee hakemaan lisäaikaa.
Kanava-lehdessä (3/2014) ex-valtiosihteeri Raimo Sailas suomii jälleen tiukoin sanankääntein hallituksen nykypolitiikkaa. Sailas pitää kummallisena, että valiovarainministeriö ei toistaiseksi ole ottanut kuuleviin korviinsa oman kansantalousosastonsa laatimaa ns. Kooma-mallia. Tällä mallilla tehdyt laskelmat nimittäin osoittavat, että julkista velkaa voitaisiin supistaa nopeimmin menosäästöillä ja seuraavaksi parhaiten kiristämällä kulutusverotusta.
VM:n virkamiesten mukaan kaikkein hitaimmin velkaantumista saadaan hillittyä kiristämällä työn verotusta. Tästä huolimatta kehysriihessä yritettiin pitää kiinni 50–50-mallista valtiontalouden tasapainottamisessa. Sailas pitää tätäkin typeränä, sillä aiemmissa riihissä mallia noudatettiin vain paperilla, onhan esimerkiksi kuntien valtionosuusleikkausten kääntöpuolena kiristyvä kunnallisverotus.
Kaiken lisäksi VM:n ennusteet, jonka valossa velkasuhteen kehittymistä mitataan antavat Sailaksen mukaan liian myönteisen kuvan julkisen talouden tilasta. Niissä ei nimittäin oteta huomioon talouskasvun olevan lähivuosina totuttua vaimeampaa ja toisaalta menojen suurempia, johtuen väestön ikääntymisen aiheuttamasta hoiva- ja palvelutarpeen kasvusta. Toki ikääntyvän Suomen tarpeisiin pyritään osittain valmistautumaan eläke- ja sote-uudistuksilla. Ongelma vain on, että nämä edelleen keskeneräiset uudistukset olisi pitänyt ajaa läpi jo vuosia sitten.
Olen omissa puheenvuoroissani yrittänyt kiinnittää päättäjien huomiota tähän samaan teemaan. Rakenteellisten uudistusten tarve on olemassa edelleen, mutta nyt tarvitaan nopeampia keinoja. Avuksi on otettava holistinen ajattelu. Hyvinvointimalliimme sisältyy suuri palveluvastuuvelka, josta kiinnipitäminen on mahdotonta pelkästään julkisen talouden toimenpitein. Mitkään kasvuskenaariot, verojen kiristämiset tai palvelutuotannon uudistukset eivät saa vastuuvelkaa katoamaan.
Ainoa tapa, jolla yhteiskuntamme tästä haasteesta voi selvitä, on tarkastella kansantalouttamme kokonaisuutena, johon kuuluu niin julkinen talous kuin yksityistaloutemme. Ihmisille pitää antaa mahdollisuudet täydentää julkisen talouden avulla taattua perusturvaa vapaaehtoisesti omalla yksityisellä rahoituksella. Tähän meillä on hyvät eväät, sillä yksityistalouden varallisuutemme on viimeisten vuosikymmenien aikana lähes kymmenkertaistunut.
Olennainen kysymys on, luottaako valtiovarainministeri Rinne omiin virkamiehiinsä, ottaa Kooma-mallin laskelmat vakavasti ja ryhtyy toimiin? Ei verotusta kiristämällä, vaan hyvinvoinnin rahoitusta määrätietoisesti uudistamalla. Jos hän tässä saa aikaan edistystä verrattuna edeltäjiinsä, voi sinne kevään vaaleihinkin mennä hiukan kepeämmällä askeleella.
Piia-Noora Kauppi on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.