– Ekologisen kestävyyden on täytyttävä ensimmäisenä, koska meidän on toimittava maapallon kantokyvyn rajoissa. Puhuttaessa kokonaisvaltaisesta kestävyydestä on talouden merkitys metsien kestävyysajattelussa pyritty nostamaan tärkeämmäksi kuin se on. Talous pitäisi aktiivisesti alistaa työkaluksi, jolla tuotetaan hyvinvointia ihmiskunnalle maapallon kantokyvyn rajoissa, toteaa Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho Audiomedian haastattelussa.
Kotiahon mukaan Luontopaneelin 30 prosentin metsien suojeluesitys perustuu EU:n biodiversiteettilinjaukseen.
– Me arvioimme EU:n suojelutavoitetta, miten se tulisi Suomen kannalta parhaiten kohdentaa. Paneeli esitti seitsemän miljardin kustannusarvion suojelualueiden hankinnasta, mutta emme arvioineet, mitä muita yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on. Se ei ole meidän kompetenssimme piirissä, eikä ole meidän tehtävämme.
Hän toteaa, että kun on ollut vaatimuksia, että kansantaloudellinen arvio suojelun seurausvaikutuksista pitäisi tehdä, niin joku voi sen tehdä.
– Luontopaneelin tehtävänä ei ole tehdä taloudellisia ja yhteiskunnallisia arvioita niistä muutoksista, mitä luonnossa ja metsissä tapahtuu.
Luontopaneelin raportin jälkeistä keskustelua Kotiaho pitää osin mustavalkoisena, koska kärkevimmissä kommenteissa maalattiin kuvaa metsäteollisuuden loppumisesta Suomessa suojelun seurauksena.
– Kun me asetamme joitakin prosentteja pinta-alasta suojeluun, ei se mitenkään voi kaataa Suomen metsäteollisuutta tai aiheuttaa hirvittäviä seurannaisvaikutuksia vientiteollisuudelle, taloudelle ja työllisyydelle. Jos näin olisi, olisimme ajaneet metsien talouskäytön ihan äärirajoille ja se olisi kestämätöntä itse teollisuudenkin resilienssin kannalta.
Kotiahon mielestä Suomeen ei mahdu enää lisää puuta jalostavia biotuotetehtaita.
– Metsäluonto tarvitsee selvitäkseen lisää suojelupinta-alaa etenkin Etelä-Suomessa ja Luken Keimo hankkeen skenaariotarkastelun perusteella on selvää, että suojelun lisääntyessä metsien käyttöä ei voida Suomessa enää edes puuntuotannollisesti kestävästi lisätä. Puunkäyttöä tulisi pikemminkin maltillistaa.
Metsien käyttöön kansalaisten hyväksyntä
Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta Kotiaho pitää metsiä tärkeimpänä, koska puolet lajeista elää metsissä ja metsien osuus maan pinta-alasta on 70 prosenttia.
– Vaikka maatalouteen, vesistöihin ja kaikkeen muuhun pitää tietysti monimuotoisuuskeskustelussa kiinnittää myös huomiota, Luontopaneeli on ottanut ykkösasiaksi metsät niiden laajasta pinta-alasta johtuen, kuvaa Kotiaho.
Hänen mukaansa on selvää, että Suomessa pitää lisätä metsien suojelua.
– Tarvitsemme myös metsätaloutta, mutta luonto pitää huomioida nykyistä paremmin, jotta toimialalla säilyy toimilupa kansalaisten silmissä.
Kotiaho ei usko, että Luontopaneelin mietintö metsien suojelun kohdentamisesta kannusti metsänomistajia aavistushakkuisiin.
– Jos sanotaan, että se on Luontopaneelin mietinnön seurausta, niin siinä haukutaan väärää puuta. Kun edunvalvonta-järjestöt ovat ruvenneet julkisesti ennakoimaan, että kohta tulee aavistushakkuita, tällaiset puheet ovat omiaan masinoimaan aavistushakkuita. Sitä saa, mitä tilaa.
Etujärjestöt jarruttavat muutoksia
Kotiaho myöntää, että perheomistajuuteen perustuvassa metsänomistuksessa on metsänhoidossa tehty paljon oikeita asioita.
– Meillä ei ole tajuttu ongelmana sitä, mitä voimakkaasta metsien talouskäytöstä on meille syntynyt. Tiedeyhteisö on tämän tiennyt, mutta edunvalvontayhteisöt pyrkivät hämmentämään, onko tämä totta vai ei.
Kotiahon mielestä tämä on viivytystaistelua.
– Ennemmin tai myöhemmin me joudumme ottamaan huomioon metsäluonnon kantokyvyn. Ymmärrän, että on toimittu ajassa, eikä metsänomistajaa tule metsien luontokadosta syyttää. Käytännöt ovat pitkälti neuvontakoneiston maanomistajalle syöttämiä. En usko, että kenenkään tavoitteena on ollut heikentää luontoa. Mutta nyt etujärjestöt tahallaan jarruttavat parannuksia ja siten syventävät ongelmia, hän sanoo.
Metsänomistajien syyllistävänä kokema metsäkeskustelu johtuu Kotiahon mielestä etujärjestöjen retoriikasta.
– Kun etujärjestöt syyttävät syyllistämisestä ne itse aiheuttavat maanomistajissa syyllistymistä. Kun luonnon monimuotoisuus on heikentynyt, niin tarvitaan enemmän toimenpiteitä. Se ei tarkoita sitä, että maanomistaja olisi syyllinen luontokatoon, että hän ei ole tehnyt tarpeeksi toimenpiteitä. On yhteiskunnallinen epäonnistuminen, että näin on päässyt käymään.
Jos luontokadon ongelmaa ei myönnetä, silloin puhutaan Kotiahon mielestä väistämättä ohi toisista osapuolista.
– Tilanne ei ole vielä toivoton, vaikka välillä annetaankin ymmärtää, että tässä nyt levitetään jotain tuomiopäivän sanomaa. Metsissä luontokato etenee edelleen hieman aiempaa nopeammin ja tarvitaan lisää toimenpiteitä. Jos ongelmaa ei edes myönnetä, on kestävien ratkaisujen yhdessä löytäminen haastavaa. Ollaan yhdessä rehellisiä ja pyritään löytämään yhteiset ratkaisut, jotka sopivat kaikille ja ovat oikeudenmukaisia.
Metsäteollisuuden kehitettävä uusia tuotteita hakkuita lisäämättä
Metsäteollisuuden tulevaisuuden pitäisi Kotiahon mukaan perustua tuotteisiin, jotka sitovat hiiltä pitkäkestoisesti, ja jotka voivat korvata fossiilisia.
– Sillä reunaehdolla, että emme lisää metsien käyttöä. Jos metsien käyttö lisääntyy, aiheutamme sekä ilmasto- että luontohaittaa. Ilmaston muutosta torjuvissa puheissakin pitää aina muistaa huomioida se hiilivarasto, joka hakkaamattomassa metsässä säilyy, jos niitä ei hakattaisi.
– Jos uudet tuotteet korvaavat fossiilisia, niin hyvä. Haaste on siinä, saadaanko vanhaa lyhytkestoista tuotetta muutettua oikeasti pitkäkestoiseksi tuotteeksi, Kotiaho sanoo.