Suomalainen viljantuotanto ei ole tiensä päässä, vaikka EU kieltäisi glyfosaatin käytön rikkakasvien torjunta-aineena, toteaa luomualan toimijoiden yhteistyöjärjestö Pro Luomu ry.
Järjestön mukaan EU:n komissiolta odotetaan näinä päivinä päätöstä glyfosaatin jatkosta: torjunta-aineen käyttölupa EU:ssa on katkolla kesäkuun lopussa. Komissio on kannattanut luvan jatkamista, mutta useat jäsenmaat ovat vastustaneet sitä, sillä aineella epäillään olevan haitallisia terveysvaikutuksia.
Suomi kannattaa torjunta-aineen jatkolupaa sillä perusteella, että markkinoilla ei ole sitä korvaavaa kemikaalia. Glyfosaatilla torjutaan Suomessa ensisijaisesti juolavehnää; etenkin suorakylvettyjen peltojen viljelyn pelätään vaikeutuvan, jos aineesta pitää luopua.
Luomutuotannossa glyfosaattia ei käytetä, kuten ei muitakaan rikkakasvien torjunta-aineita. Tavoitteena luomutuotannossa on luoda pellolle sellaiset olosuhteet, että rikkakasvit eivät saa etulyöntiasemaa viljelykasveihin nähden.
– Aluskasvit auttavat rikanhallinnassa, esimerkiksi englanninraiheinä kilpailee samoista kasvupaikoista juolavehnän kanssa. Samoin seosviljely on yleensä kilpailukykyisempi kuin yhden lajin viljely, sillä seos tuo pellolle peittävyyttä ja estää rikkoja kasvamasta, kertoo luomukasvintuotannon asiantuntija Erkki Vihonen Luomuliitosta.
Lisäksi mekaaniset ratkaisut, kuten niittäminen ja pellon muokkaus kultivaattorilla auttavat luomupellon rikantorjunnassa. Niin ikään kyntäminen on luomussa yksi tärkeimmistä keinoista torjua juolavehnää.
Glyfosaatti on EU:ssa vastatuulessa etenkin siksi, että WHO luokitteli sen viime vuonna todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Professori Kari Saikkonen Lukesta toteaa, että aineen terveysvaikutukset on syytä selvittää, mutta myös sen ympäristöriskit pitäisi tutkia nykyistä tarkemmin.
– Glyfosaatin vaikutusmekanismi perustuu siihen, että se katkaisee kasvien ns. sikimaatti-kierron. Ainetta on pidetty turvallisena selkärankaisille sillä perusteella, että meillä tätä kiertoa ei ole. Monilla bakteereilla ja sienillä se kuitenkin on, Saikkonen taustoittaa.
Esimerkiksi maaperä on täynnä sieniä ja bakteereja, jotka pitävät huolta maan rakenteesta; niin ikään ihmisten ja eläinten iholla ja suolistossa elää lukemattomia hyödyllisiä mikrobeja. Niillä on tärkeä rooli sekä ihmisen että ympäristön hyvinvoinnin ylläpitäjinä.