Jyväskylän yliopiston psykologian ja kasvatustieteen laitoksilla toteutettavassa professori Paavo Leppäsen johtamassa projektissa selvitetään tavallisesti ja hitaasti lukevien kuudesluokkalaisten oppilaiden nettilukutaitoja monella tasolla, muun muassa silmänliikkeitä mittaamalla.
Hanke on yksi Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen -akatemiaohjelman hankkeista.
Silmänliikkeiden tutkimus kertoo, miten oppilaat lukevat hakutuloksia, ja miten hyvin he osaavat valita hyödyllisimmän linkin hakutuloksista.
– Kaikkien hakutulosten otsikot kyllä luetaan, mutta osa oppilaista ei näytä lukevan hakutulosten verkko-osoitekenttää eikä tekstiotteita juuri ollenkaan. Valitettavasti hitaat lukijat, joilla on lukivaikeuksia, näyttävät olevan tässä ryhmässä yliedustettuina. Lukihäiriöiset lapset näyttävätkin siten tarvitsevan erityistä tukea myös digilukemisessa, toteaa projektin silmänliiketutkimuksista vastaava Jarkko Hautala.
Suurin osa lapsista osoittautui kuitenkin varsin tehokkaiksi hakutulosten seulojiksi. He tekivät vain muutamia virheitä tiedonhakutehtävissä ja näyttivät poimivan oleellisen tiedon hakutuloksista muutamassa sekunnissa.
– Hyvät peruslukutaidot nopeuttavat selvästi toimintaa, mutta keskeisintä on osata tulkita hakutuloksen otsikon, verkko-osoitteen ja tekstikenttien sisältöjä suhteessa tiedon tarpeeseen, selvittää Hautala.
Hakutulosten tekstiotteen tulkinta näytti olevan oppilaille vaikeinta.
Tämä selittyy tutkijoiden mukaan hakutulosten osien sisältämän tiedon luonteella. Kun hakutuloksen otsikko ja verkko-osoite antavat karkeamman tason luokittelevaa tietoa, tekstiote antaa syvällisempää tietoa siitä, liittyykö sivun sisältö haettuun aiheeseen.
– Ne, jotka jaksoivat lukea tekstiotteita kunnolla, pärjäsivät tiedonhaun tehtävissä yleensä hyvin. Toki pienellä joukolla lapsia näyttää olevan vaikeuksia myös luetun ymmärtämisessä, Hautala sanoo.
Digilukemisen perustutkimus tukee opetusta
Leppänen toteaa, että yhteiskunnan digitalisoituminen haastaa meidät kaikki ikään tai ammattiin katsomatta.
– Oleellisten digitaitojen opiskelu on parhaimmillaan luonnollinen osa mitä tahansa opiskelua. Uudet opetussuunnitelmat pyrkivätkin tähtäämään tähän. Koulutuksen digitalisoituminen haastaa ensisijaisesti opettajat, jotka tarvitsevat koulutusta perustuen tutkittuun ja päivitettyyn tietoon siitä, miten digitaitojen opetusta voisi edistää omassa työssään. Esimerkiksi tietopohjainen lukeminen netissä on nykyään yhä enemmän erilaisten tietojen etsintää ja yhdistelyä, Leppänen sanoo.
Vaikka perinteisen lukemisen neurokognitiivinen perusta tunnetaankin jo varsin hyvin, digilukemisen tutkimus on vielä lapsenkengissä.
Hankkeessa pyritään nettilukemisen taitojen arviointia, silmänliiketutkimusta ja aivojen toiminnan mittaamista yhdistämällä tuottamaan pedagogisesti arvokasta tietoa siitä, mitkä ovat oleellisia kognitiivisia taitoja ja prosesseja nettilukemisessa. Lisäksi tuotetaan menetelmiä näiden taitojen arvioimiseksi ja opettamiseksi.
Erityisenä tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia selviämään digilukemisen haasteista.