Yli sata vuotta vanha mekaaninen pöytäkello voi olla edelleen rahanarvoinen, vaikka digiaika on vienyt kiinnostusta vanhoihin kelloihin. Parhaimmillaan vanha pöytäkello voi olla useiden satojen eurojen arvoinen.
Svenska Ylen Lite klokare -ohjelmassa yleisön antiikkiesineitä arvioinut Bernt Morelius sanoo, että vanhojen kellojen markkina on muuttunut selvästi.
Moreliuksen mukaan kelloharrastus on saanut uutta nostetta, mutta kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea rannekelloihin. Kaappikellot, seinäkellot ja pöytäkellot eivät ole enää yhtä haluttuja kuin ennen.
Syyt ovat käytännöllisiä. Vanhat kellot keräävät pölyä, pitävät ääntä ja vaativat säännöllistä vetämistä.
Ohjelmassa kysyttiin yli sata vuotta vanhasta mekaanisesta pöytäkellosta, joka oli kulkenut perheessä sukupolvelta toiselle. Kello on 35 senttimetriä korkea ja 20 senttimetriä leveä. Kysyjän mukaan se vaikuttaa olevan tehty eri puulajeista, ja siinä on messinkisiä yksityiskohtia.
Moreliuksen arvion mukaan kyseessä on uusrenessanssityylinen pöytäkello, jonka muotokieli viittaa 1800-luvun loppuun. Ulkoasussa hän näkee yhtymäkohtia Helsingin Uspenskin katedraalin torneihin.
Vanhaa kelloa ei kannata jättää pelkäksi koristeeksi
Kello vedetään käyntiin avaimella. Moreliuksen mukaan vanhaa kelloa ei kannata jättää pelkäksi koristeeksi.
– Jos omistaa vanhan kellon, sitä on viisasta käyttää ja antaa kellosepän tarkistaa ja puhdistaa se, hän sanoo.
Antiikkikauppias arvioi pöytäkellon arvoksi noin 200 euroa.
Arvoa ei pidä mitata vain rahassa
Morelius muistuttaa, että antiikkiesineiden arvoa ei pidä arvioida vain rahassa. Hänen mukaansa vanhojen esineiden kiinnostavuus liittyy usein siihen, mitä ne kertovat omistajansa suvusta, kodista ja menneistä vuosikymmenistä. Silloin vanhan esineen tunnearvo voi olla huomattavasti suurempi kuin sen rahallinen arvo.
Hän kehottaa kirjaamaan muistiin esineiden taustan: mistä ne ovat tulleet, kenelle ne ovat kuuluneet ja millaisiin vaiheisiin ne liittyvät. Kun esineen historia tunnetaan, se saa enemmän merkitystä.
Vanhan pöytäkellon kohdalla rahallinen arvo ei siis välttämättä ole suuri, mutta hyvin säilynyt ja huollettu esine voi olla sekä käyttökelpoinen että osa perheen omaa historiaa.