Suhteellisen ikävaikutuksen yhteyttä diagnoosiin selvittävä väestötutkimus toteutettiin Turun yliopiston ja Nottinghamin yliopiston yhteistyönä. Tutkimusaineisto käsitti kaikki Suomessa vuosina 1991–2004 syntyneet lapset, jotka olivat saaneet ADHD-diagnoosin 7-vuotiaana tai vanhempana.
– Diagnoosin yhteys syntymäkuukauteen korostui erityisesti seurannan loppupuolella, vuosina 2004–2011. Touko–elokuussa syntyneet lapset saivat diagnoosin 37 prosenttia useammin ja syys–joulukuussa syntyneet 64 prosenttia useammin kuin tammi–huhtikuussa syntyneet lapset, toteaa tutkimusryhmään kuuluva tutkijatohtori Roshan Chudal Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta.
Vaikutusta ei voitu selittää muilla käytös- tai kehityshäiriöillä.
Tutkimuksen johtaja, professori Andre Sourander lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta muistuttaa, että vanhempien, opettajien ja ADHD-arvioita tekevien kliinikoiden on tärkeä huomioida lapsen suhteellinen ikä.
– Tällä hetkellä ikävaihtelu luokassa saattaa johtaa siihen, että loppuvuodesta syntynyt saa todennäköisemmin ADHD-diagnoosin, vaikka lapsen käytös olisi selitettävissä kypsymättömyydellä. Näyttäisi siltä, että lapsen erilaiset yksilölliset kehityspolut tulkitaan diagnostisten häiriöiden näkökulmasta, Sourander sanoo.
– Kyseessä on epäkohta, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen koulunaloitukseen ja myöhempään kehitykseen. ADHD-diagnoosi johtaa usein myös vuosia kestävään lääkitykseen amfetamiinijohdannaisilla, vaikka ensisijaisesti tulisi huomioida lapsen erityistarpeet kasvuympäristössä. Tämä on suuri haaste niin varhaiskasvatukselle, koululaitokselle kuin terveydenhuollollekin, hän jatkaa.
Sourander ehdottaa koulunaloitukseen nykyistä suurempaa joustoa ja yksilöllisyyttä silloin, kun lapsi arvioidaan ikätovereitaan kypsymättömämmäksi.
– Lisäksi lapsen ADHD-diagnoosia epäiltäessä suhteellinen ikä pitäisi aina ottaa arvioinnissa huomioon, hän esittää.
Tutkimus on julkaistu The Lancet Psychiatry -lehdessä.