Suomessa tapahtuu vuosittain noin 7000 lonkkamurtumaa ja niiden määrä todennäköisesti kasvaa, kun iäkkäiden määrä väestössä kasvaa. Murtumien ehkäisyn kannalta olisi tärkeää tunnistaa ne henkilöt, joilla murtumariski on erityisen suuri.
– Tutkimuksessani lonkkamurtumariskiä pystyttiin ennustamaan mallilla, joka sisälsi tiedot henkilön iästä, sukupuolesta, kehon koosta sekä kaatumisriskiin liittyvistä tekijöistä, kuten kävelynopeudesta, käytössä olevien keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden määrästä ja Parkinsonin taudista, Maarit Kauppi kertoo väitöstiedotteessaan.
Hänen tutkimuksessaan lonkkamurtumia itsenäisesti ennustavia tekijöitä olivat lisäksi ultraäänimittauksella arvioitu luun lujuus sekä seerumin D-vitamiinipitoisuus. Vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla myös synnyttäneisyys oli yhteydessä alhaisempaan lonkkamurtumariskiin.
– Lonkkamurtumien ehkäisyn kannalta optimaalinen D-vitamiinitaso näytti olevan vähintään 60 nmol/l. Kun kaatumisen riskitekijät otettiin huomioon, kantaluun ultraäänimittaus toi väestötasolla lonkkamurtumariskin ennustamiseen vain vähäistä lisäarvoa. Toisin sanoen tutkimuksessani käytetyn mallin avulla riskiryhmään kuuluvat voitiin tunnistaa melko luotettavasti ilman luun lujuuden tutkimistakin, Kauppi selvittää.
Tutkittavien henkilöiden luun lujuutta väitöstutkimuksessa arvioitiin kantaluun ultraäänimittauksella. Tunnetut osteoporoosin riskitekijät, kuten korkea ikä, alhainen kehon paino, alhainen seerumin D-vitamiinipitoisuus, vähäinen liikunta-aktiivisuus, tupakointi ja runsas alkoholin käyttö olivat yhteydessä alhaisempaan luun lujuuteen.
TtM Maarit Kaupin väitöskirja Luun lujuutta määrittävät ja lonkkamurtumia ennustavat tekijät suomalaisilla aikuisilla. Tuloksia Terveys 2000- ja Mini-Suomi –terveystutkimuksista tarkastetaan perjantaina 13. maaliskuuta Turun yliopistossa.