Määrä on RKTL:n mukaan reilut 10 prosenttia vähemmän kuin kesällä 2012 havaitut ennätysmäiset lohimäärät, mutta vuosina 2012 ja 2013 lohta nousi kudulle kahdesta kolmeen kertaa enemmän kuin vuosina 2008 – 2011. Lohimäärien kasvu selittyy lähinnä lohen luontaisen eloonjäännin parantumisella ja kalastuksen vähenemisellä Itämeressä.
Lohet nousivat jokiin pääpiirteissään samaan aikaan kuin edellisvuonna. Alkukesällä päivittäin havaitut kalamäärät olivat suhteellisen vähäisiä, kunnes juhannusviikolla lohimäärät kasvoivat nopeasti. Vaelluksen huippu kesti 2-3 seuraavaa viikkoa.
Yhden merivuoden ikäisten pikkulohien eli kossien vaellushuippu ajoittuu Tornionjoen luotauspaikalla heinäkuun lopulle, kun taas Simojoella pikkulohia nousee vaihtelevammin koko loppukesän ajan.
Kaikuluotausseurannan tulokset ovat yhdenmukaisia Kansainvälisen Merentutkimusneuvoston (ICES) viime kevään kanta-arvioinnin kanssa, jossa nousulohimäärien ennakoitiin hiukan vähenevän vuodesta 2012 vuoteen 2013. Lohimäärien pysyvä runsastuminen olisi tarpeen Tornion- ja Simojoen lohikantojen turvaamiseksi.
Tornionjoen lohikanta on Itämeren suurin, ja lohimäärät ovat esimerkiksi Itämeren toiseksi suurimmassa Kalix-joen lohikannassa noin puolet Tornionjoen lohimääristä. Simojoella lohikannan tila on ollut hieman heikompi kuin Tornionjoella.