Julkisen vallan käyttäjät -teoksen kirjoittaja, Lontoon Adam Smith -instituutin johtaja tohtori Eamonn Butler pohtii julkaisussa, millaisia vaikutuksia poliittisen järjestelmän sisäisellä oman edun tavoittelulla voi olla julkisen vallan päätösten sisältöön.
– Oman edun tavoittelu vaikuttaa ihmisten yhteisötasolla tekemiin päätöksiin aivan samalla tavoin kuin se motivoi heidän yksityishenkilöinä markkinoilla tekemiään valintoja.
Lisäksi ihmiset harrastavat ”talousajattelua”. He pyrkivät äänestäjinä, painostusryhmien jäseninä, poliitikkoina tai virkamiehinä maksimoimaan henkilökohtaisten toiveidensa tulokset pienimmällä mahdollisella vaivannäöllä.
Raportin mukaan poliittista debattia ohjaavat äänekkäät intressiryhmät hiljaisen enemmistön asemesta. Ei ole olemassa yhtä ainoaa ”yleistä etua”. Ihmisillä on erilaisia arvoja ja intressejä. Erilaiset intressit kilpailevat väistämättä keskenään.
– Poikkeavat intressit lukkiuttavat maan taloudelle tarpeelliset rakennemuutokset, joita kriisissä oleva kansantalous kipeästi tarvitsisi. Hallituspuolueiden kytkennät edunvalvontajärjestöihin eivät mahdollista esimerkiksi ulkopuolisten tutkijoiden ehdotusten reilua käsittelyä, toteaa suomenkielisen teoksen esipuheen laatinut Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen.
Tässä erilaisten etujen välisessä kamppailussa pienillä ryhmillä, jotka ovat keskittyneet tiettyihin intresseihin, on päätöksenteossa enemmän vaikutusvaltaa kuin niitä paljon suuremmilla ryhmillä – kuten kuluttajilla ja veronmaksajilla – joiden huolenaiheet ovat moninaisemmat.
Raportissa eritellään syitä sille, miksi monipuoluehallitus ei saa päätöksiä aikaan ja miksi sekin vähä, josta päätetään, on lähinnä lehmänkauppojen summa. Pienryhmillä saattaa olla suhteetonta vaikutusvaltaa vaa’ankieliaseman tai veto-oikeuden turvin.
– Suomessa ei hallitusblokkeja julkisteta etukäteen, joten äänestäjä ei lopulta tiedä minkälaista hallitusta hän on maalle edesauttamassa, toteaa Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki.
Butlerin mukaan vaalit eivät mittaa kansan tahtoa. Ne heijastavat erilaisten, usein toisilleen vastakkaisten, näkemysten tasapainoa. Ihmiset eivät välttämättä äänestä rehellisesti mieltymystensä mukaan, vaan saattavat taktikoiden äänestää ehdokasta josta eivät pidä, jotta vielä epämieluisampi kandidaatti jäisi valitsematta.
Kollektiivinen päätöksenteko on joillakin elämänalueilla välttämätöntä. Markkinoiden toiminta ei ole välttämättä riittävän tehokasta näillä alueilla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtiovalta pystyisi suoriutumaan asioista paremmin. Myös julkinen valta voi epäonnistua.