Joukko ympäristöjärjestöjä marssi torstaina ulos Varsovan ilmastoneuvotteluista. Ne olivat tyytymättömiä valtioihin, jotka eivät päässeet sopuun ilmakehän hiilidioksidin vähentämisestä.
Järjestöt eivät itse osallistuneet neuvotteluihin, vaan olivat paikalla yleisönä. Tästä seuraa kysymys: voiko ei-osapuoli marssia ulos kokouksesta sillä tavoin, että elettä voidaan kutsua ulosmarssiksi?
Jos vastaus on kyllä, tämän kirjoittaja, arvosteltuaan EU:n maatalouspolitiikkaa, voisi marssia ulos EU:n maatalousneuvotteluista protestiksi neuvottelujen hitaalle etenemiselle.
Tämän pikkunäppärän vertauksen tarkoitus on muistuttaa, että ympäristöjärjestöt ovat lobbareita, eivät päätöksentekijöitä. Järjestöjen julkilausuttu tavoite on luonnonsuojelu, mutta niillä on muitakin motiiveja, tiedostettuja ja tiedostamattomia. Yksi niistä on, että ympäristöjärjestöjen työntekijät haluavat muiden ihmisten tavoin varmistaa työpaikkansa.
Tämä on yksi syy, miksi järjestöt marssivat ulos erilaisista neuvottelupöydistä ja sanoutuvat irti -tuloksista. Suomessakin on vuosikymmeniä haettu erilaisia metsäsopuja, mutta vain harvoin WWF, SLL, Luontoliitto ovat olleet tyytyväisiä.
Tarkoitus ei ole vähätellä ilmastonmuutosta eikä ympäristökatastrofeja. Ne ovat eittämättä aikamme toiseksi suurin ongelma. Suurempi on vain viettien ohjaama ihmisluonne, joka geeniensä itsekkyyden vuoksi sortuu usein harkitsemattomiin tekoihin.