Eri tahojen arvioiden perusteella heitä on noin 5–20 henkilöä, sanoo Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma Lännen Medialle.
– Heidät täytyisi voida pitää vankeudessa tai valvotuissa oloissa siviilissä ainakin korkeaan vanhuuteen saakka. En näe hassumpana, että tätä mahdollisuutta kehitettäisiin, hän toteaa muun muassa Turun Sanomien julkaisemassa jutussa.
Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kertoi Lännen Medialle tiistaina käynnistäneensä valmistelun elinkautisen vankeuden tiukentamiseksi.
Nykyisellään Helsingin hovioikeus vapauttaa myös riskihenkilöiksi arvioituja elinkautisvankeja.
– Noin neljänneksellä elinkautisvangeista riski arvioidaan korkeaksi. Puolella väkivallan riski on keskitasoa, ja lopulla neljänneksellä matala, Lauerma sanoo.
Riskihenkilöitä ja erittäin vaarallisiksi arvioituja henkilöitä yhdistävät henkirikokset tai muut vakavat väkivaltarikokset.
– Lähes kaikki ovat syyllistyneet henkirikokseen. Henkirikosta ei välttämättä ole tuomittu murhana, mutta kolme tappoa on ankarampi vaaran merkki kuin yksi murha. Henkirikoksen toistuminen on merkki siitä, että tekijä on hyvin suurella todennäköisyydellä hyvin vaarallinen, Lauerma sanoo.
Hän arvostelee murhan ja tapon rajaa häilyväiseksi nykyisessä oikeuskäytännössä.
– Mikä teko tuomitaan tappona ja mikä murhana, raja on huomattavan epämääräinen. Tästä huolimatta seuraamuksissa on massiivinen ero. Pidän kohtuuttomana, että vaikeatulkintainen jako tappoihin ja murhiin sanelee kymmenen vuoden eron vankeuden pituudessa. Näiden välissä pitäisi olla myös jokin vaihtoehto, Lauerma toteaa.
Lauerma muistuttaa, että nykyinenkin elinkautinen on pitkä aika miettiä tekemisiään ja siinä ajassa monen vangin elämässä ehtii tapahtua hyvin paljon myönteistä kehitystä.
– Ikä tekee myös paljon, moni rauhoittuu vanhetessaan. Eivät kaikki, jotkut muuttuvat väkivaltaisemmiksi, ja sellaiset henkilöt pitäisi pystyä sulkemaan vankiloihin vanhuuteensa saakka, ellei sitten turvallista sijoitusta siviilistä löydy, hän sanoo.