Väitöstutkimustaan tekevä Niina Koskihaara on tutkinut asukkaiden näkemyksiä Mynämäki-Mietoinen, Salo-Kisko-Suomusjärvi, Pälkäne-Luopioinen sekä Hämeenlinna-Kalvola -liitoksista. Kritiikin rinnalla kerrottiin myös liitoksen tuomista parannuksista.
– Esimerkiksi syrjäkylän asemassa aiemmin ollut kylä onkin kuntaliitoksen myötä saanut alueelleen kirjastoauton pysähdyspaikan, kun uudessa kuntakontekstissa on järjestetty uudelleen kirjastoauton palvelut kattamaan koko uutta kuntaa. Tai syrjäkylänä ollut alue sijoittuukin uudessa kunnassa selvästi lähemmäs uuden kunnan keskustaa. Aiempi ”sijaintihaitta” on muuttunut positiivisempaan suuntaan, Koskihaara kuvailee.
Hänen mukaansa liitoksista jää kitkerä sivumaku, jos uusi kunta lakkauttaa perinteiset kokoontumistilat, nostaa yhdistyksiltä perittyjä vuokria, vähentää yhdistysavustuksia tai kunnan omistamien kiinteistöjen ja alueiden hoitoa.
– Pikkuhiljaa näyttää myös siltä, että kuntien hallinnon taholta ollaan myös ottamassa entistä enemmän kontaktia kylien suuntaan, ja pyritään muun muassa luomaan mahdollisuuksia viime aikoina paljon keskustellulle paikallisdemokratian toteutumiselle, Koskihaara toteaa.
Samaan tutkimushankkeeseen pro graduaan tekevän Lauri Katiskosken havaintojen mukaan tyytyväisyys on suoraan suhteessa siihen, onko henkilö syntynyt seudulla vai sinne muuttanut. Hän tutkii Suomen pienimmän suomenkielisen kunnan, Velkuan, liitosta Naantaliin. Kunnan syntyperäiset asukkaat näkivät liitoksessa paljon uhkia, kuntaan muuttaneet mahdollisuuksia.
Katiskosken tutkimus paljastaa, että pienillä ratkaisuilla on suuri merkitys siihen, miten asukkaat suhtautuvat kuntaliitokseen. Velkuan kohdalla kuntatiedotteen jakamisessa tapahtunut muutos heijastui suhtautumiseen koko kuntaliitokseen.
Tutkimuksista kertoi Turun yliopiston verkkosivut.