Läntisen Euroopan nykyiset johtajat eivät ole oppineet historiasta, vaan tyytyvät seuraamaan sivusta, kun yhä aggressiivisemmin käyttäytyvä Venäjä anastaa naapuriensa alueita ja loukkaa kansainvälistä oikeutta. Näin toteaa Liettuan ulkoministeri Linas Linkevicius The Irish Times -sanomalehden julkaisemassa kirjoituksessaan.
Hän muistuttaa venäläisjoukkojen miehittävän edelleen Moldovalle kuuluvaa Transnistriaa ja pitävän hallussaan viidennestä koko Georgian alueesta. Vuonna 2014 Venäjän asevoimat valtasivat Ukrainaan kuuluvan Krimin ja aloittivat nyt jo viidettä vuotta jatkuvan sodan Itä-Ukrainassa.
– Kaikki nämä tapaukset kertovat Venäjän kasvavasta ruokahalusta, Linkevicius sanoo.
– Vastatoimena me annamme yhteisen tai itsenäisen lausunnon, jossa ilmaisemme huolemme, joskus syvän huolemme ja tiettyinä hetkinä erittäin syvän huolemme näiden vihamielisten toimien johdosta.
Presidentti Vladimir Putinin johtamaa Venäjää tällaiset lausunnot eivät Linkeviciusin mukaan hetkauta, sillä hetkellisen suuttumuksen laannuttua läntiset johtajat alkavat kerta toisensa jälkeen lämmitellä suhteitaan Kremliin.
– Ai, sopiiko Kreml huonosti? Selvä, tulemme siis Sotshiin. Eikö sekään ole hyvä? Ehkä voisimme tulla Jaltalle, jos se saa teidät tuntemaan olonne paremmaksi, herra Putin, Linkevicius karrikoi.
Nöyristelevä asenne lähettää hänen mukaansa signaalin Venäjän etupiiristä, jossa mitään ei voi tapahtua ilman Kremlin hyväksyntää tai vähintään epäsuoraa puuttumista.
– Jos joku haluaa tehdä päätöksen jostakin, hänen on käytävä kysymässä tsaarilta. – Ja siitä seuraa lisää aggressiota, uusia maa-alueiden anastuksia, hän ennustaa.
On ryhdistäytymisen aika
Eurooppalaisten johtajien ei pitäisi ulkoministeri Linkeviciusin mielestä tyytyä odottamaan Venäjän seuraavaa siirtoa, vaan keskityttävä valmistelemaan omaansa. Venäjän marraskuiset toimet ukrainalaisaluksia vastaan Asovanmerellä tuomittiin tavalliseen tapaan, mutta vastatoimet voisivat hänen mukaansa olla järeämpiä.
Linkevicius pitää epätodennäköisenä, että EU kykenisi nykyisessä heikkouden tilassaan lähettämään satoja aluksia Mariupoliin ja muihin Ukrainan satamiin varmistamaan, että Venäjä ei voisi estää liikennöintiä Asovanmerelle.
– Voisimme silti edes asettaa välittömästi uusia pakotteita koko Venäjän Mustanmeren laivaston johdolle sekä niille aluksille ja merisotilaille, jotka olivat suoraan osallisina taannoiseen hyökkäykseen. Kaikki sovitut tapaamiset Putinin kanssa on syytä siirtää myöhempään ajankohtaan, Linkevicius esittää.
– Tällainen vastaus olisi ajoitukseltaan oikea ja huomattavasti oikeutetumpi kuin uuden työryhmän tai yhteiskomission asettaminen määrittelemään, mikä on hyökkäyksen ”todellinen” määritelmä tai tapahtuiko se Asovanmerellä vai ei. Ellemme toimi näin, saatamme jonain aamuna herätä televisiokuviin Venäjän sota-aluksista [Ukrainalle kuuluvan] Mariupolin laitureissa.