Venäjän presidentti Vladimir Putin puhuu mielellään ”suuresta isänmaallisesta sodasta”, joka alkoi 80 vuotta sitten – kesäkuussa 1941 – natsi-Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon.
– Liettuan, Latvian, Viron, Suomen ja Puolan osalta toinen maailmansota ei kuitenkaan alkanut 80 vuotta sitten, vaan lähes 82 vuotta sitten. Silloin, 23. elokuuta 1939, allekirjoitettiin Kremlissä Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, jonka salaisissa lisäpöytäkirjoissa sovittiin Euroopan jaosta, Liettuan presidentti Gitanas Nauseda kirjoittaa saksalaislehti Die Zeitissa.
Vuonna 1939 Neuvostoliitto oli hänen mukaansa hyökkääjä – ei uhri, jollaisena Putin maansa aina esittää.
– Kyse on menneisyydestä, jonka emme milloinkaan salli unohtuvan, Nauseda toteaa.
Lännessä ei hänen mukaansa usein ymmärretä, että Liettuan ja muiden Baltian maiden kannalta toinen maailmansota ei suinkaan päättynyt vuonna 1945.
– Aseellinen vastarinta Neuvostoliittoa kohtaan jatkui vielä kymmenen vuoden ajan. Sen kuluessa Liettua menetti yli 20 000 rohkeinta poikaansa ja tytärtään. Satoja tuhansia liettualaisia kyyditettiin Siperiaan – moni heistä palasi kotimaahansa arkussa tai sai ikuisen leposijansa arktisilla lakeuksilla, presidentti Nauseda muistuttaa.
Vääryydet on oikaistava
Nyt eletään Nausedan mukaan aikaa, jolloin Venäjä pyrkii Vladimir Putinin johdolla palauttamaan Neuvostoliiton aggressiivisin keinoin.
– Kyse on halusta palauttaa menneisyys ja viime vuosisadan ideologia: Euroopan etupiirijako, valtioiden suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden halveksunta, jyrkkä ”ei” ihmisoikeuksille, ilmaisunvapaudelle ja riippumattomalle medialle, Nauseda sanoo.
Venäjän uhka ei hänen mukaansa kohdistu vain Ukrainaan ja Georgiaan tai Baltian maihin, sillä jotkut ajattelevat jokaisen Kremlin joskus alistaman kansakunnan kuuluvan sen etupiiriin aina.
– Uhat kohdistuvat koko läntiseen järjestelmään, demokraattiseen arkkitehtuuriin ja arvoihin, Nauseda toteaa.
Kreml kunnioittaa hänen mukaansa vain voimaa. Jos Euroopan unioni pyrkii yhteistyöhön Venäjän kanssa hinnalla millä hyvänsä ja ilman omia ennakkoehtoja, lopulta kaikki ehdot sanellaan Kremlistä.
– Lähimenneisyyttä tarkasteltaessa totuus on tärkeä asia. Kiovan mielenosoitukset vuonna 2014 eivät olleet ”vallankaappaus” eikä Krimin liittäminen [Venäjään] mikään ”irtautuminen” Ukrainasta. Menneiden rikosten seuraukset on oikaistava. Ei sivuutettava, ei väärennettävä, ei unohdettava, vaan oikaistava. Vain siten menneisyydestä tulee aidosti menneisyyttä, painottaa presidentti Nauseda.