Opetusministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoittaa Nykypäivässä Antti Rinteen hallituksesta. Se on lyhyenä aikanaan Anderssonin mielestä päättänyt merkittävistä lisäpanostuksista koulutukseen, palauttanut kaikkien lasten yhdenvertaisen oikeuden varhaiskasvatukseen ja vahvistanut perusturvaa.
– Valitettavasti keskustelua vaivaavat edelleen useat sitkeät väärinkäsitykset hallituksen talouspoliittisesta linjasta, siitä huolimatta, että niitä ovat korjanneet ahkerasti sekä tiedotusvälineet että poliitikot.
– Oppositiosta usein kuultu hokema on, että hallitusohjelma rakentuu epärealististen kasvuoletusten varaan. Sen takia ei ole yllättävää, että julkisessa keskustelussa edelleen törmää väitteeseen, että hallitusohjelma perustuisi kahden prosentin kasvu-oletukseen. Se ei pidä paikkaansa, Li Andersson toteaa.
– Hallituksen työllisyystavoite on määritelty niin, että siihen ei vaikuta suhdannevaihtelut. 60 000 lisätyöllisen tavoite on toisin sanoen tiukempi kuin (Juha) Sipilän hallituksen vastaava, koska lähtökohtana on päätösperustaiset toimet. Se tarkoittaa hallituksen itse tekemien rakenteellisten ratkaisujen tuottamat työllisyysvaikutukset.
Opposition suunnalta on Anderssonin mukaan kuultu usein myös virheellinen väite, että hallitus päättää uusista menoista vailla tietoa tuloista.
– Noin 1,2 miljardin euron suuruisista uusista pysyvistä menoista noin 900 miljoonaa rahoitetaan uusilla pysyvillä tuloilla kun työllisyystoimet tuovat pottiin noin neljänneksen, Andersson kirjoittaa.
– Erityisen hämmentäväksi väitteen tekee se, että Rinteen hallituksen velanotto ei ole suurempaa kuin edellisenkään hallituksen, joka kuitenkin onnistui tekemään alijäämäisiä budjetteja myös noususuhdanteessa.
Kolmas väärinkäsitys hänen mukaansa on, että hallitus kiristäisi työn verotusta.
– Hallitus tekee päinvastoin 200 miljoonan tuloverokevennyksen pieni- ja keskituloisille, ja budjetin kokonaisvaikutus nostaa selkeän suomalaisten enemmistön käytettävissä olevia tuloja. Edellisen hallituksen synnyttämän kiky-sopimuksen seurauksena työntekijöiden sosiaaliturvamaksujen osuus kasvaa suhteessa työnantajiin. Tämä ei johdu Rinteen hallituksesta.