Vasemmistoliiton Li Andersson kirjoittaa uudessa Nykypäivässä otsikolla Sote: pro-business vai pro-market?.
Li Anderssonin mielestä hallituksen sote-mallista puuttuu keskeisin elementti, jolla kustannuksia piti hillitä eli integraatio.
– Malli hajauttaa vastuun palveluketjun kokonaisuudesta entistä useammalle palveluntuottajalle, ja järjestämis- sekä tuottamisvastuu erotetaan toisistaan. Tämä lisää byrokratiaa.
– Toiseksi markkinat tulevat monopolisoitumaan. Jo hallituksen lakiesityksessä todetaan, että Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon yksityinen tuotanto on keskittynyt neljälle suurelle yritykselle. Kun sote-markkinat avataan, on erittäin suuri todennäköisyys, että markkinat keskittyvät näille muutamalle vahvalle yksityiselle konsernille. Silloin syntyy alueellisiin yksityisiin monopoleihin pohjautuva järjestelmä, ei suinkaan sitä toivottua kilpailua, Li Andersson toteaa.
Kun yksityiset sote-keskukset vastaavat vain perusterveydenhuollon palveluista, syntyy hänen mukaansa tuottajille selkeä kannustin, mahdollisuus ja jopa velvoite siirtää kallista hoitoa tarvitsevat potilaat maakuntien hoidettavaksi.
– Neljäs syy on verorahoitteisten palveluiden kysynnän, eli niiden piirissä olevien potilaiden määrän, kasvu. Jatkossa asiakasmaksut ovat saman suuruisia riippumatta siitä, käyttääkö julkista vai yksityistä sote-keskusta. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisrahoitteisten palveluiden piirissä olevien ihmisten määrä kasvaa, ja että tällä hetkellä yksityisiä palveluita käyttävien hyvätuloisten omavastuut alenevat, Andersson katsoo.
– Jos palveluiden kysyntä ja verorahoitteisten palveluiden piirissä olevien asiakkaiden määrä kasvaa, on selvää, että kustannukset nousevat. Tätä ei ole huomioitu hallituksen esityksessä.
Hallituksen sotematematiikka on taloudellisesti mahdoton yhtälö.
– Kun yhdistetään useita kustannuksia nostavia elementtejä sisältävä valinnanvapausjärjestelmä tiukkaan budjettirajoitteeseen valtionohjaukseen, saadaan lopputulokseksi järjestelmä, joka synnyttää suuria yksityisiä monopoleja ja uhkaa tuottaa muun muassa Helsingille koko terveysasemaverkoston kokoisen leikkauspaineen. Tämä jos mikä on vastuutonta uhkapeliä julkisilla verovaroilla.