Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoittaa Askeleita otettava kohti perustuloa -kolumnissaan Nykypäivässä, että sosiaaliturvan kokonaisuudistus pitää aloittaa ensi vaalikauden aikana.
– Puolueiden ideologiset erot käyvät selviksi sosiaaliturvasta puhuttaessa. Keskeisimmät linjavalinnat on parlamentaarisen Toimi-hankkeenkin puitteissa ryhmitelty seuraavien vaihtoehtojen kautta: syyperustainen – universaali, vastikkeellinen – vastikkeeton sekä yksilökohtainen – perhekohtainen, Li Andersson toteaa.
– Vaikka puolueiden eri mallit ovat lähtökohdiltaan hyvinkin erilaiset, vaikuttaisi yhdestä asiasta kuitenkin olevan yhteisymmärrys: sosiaaliturva on liian monimutkainen, ja sitä pitää yksinkertaistaa.
Hänen mukaansa tavoitteesta on vahva yhteisymmärrys, mutta hallitus toimii päinvastaisella tavalla.
– Vastikkeellisuutta kannattavat puolueet ilmoittavat samassa hengenvedossa olevansa sosiaaliturvan yksinkertaistamisen kannalla, tajuamatta, että nämä tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa.
Vastikkeellisuuden idea Anderssonin mukaan on, että on täytettävä tiettyjä ehtoja saadakseen sosiaaliturvaa. Aktiivimallin myötä entisten velvoitteiden päälle säädettiin vielä pakko tehdä tietty määrä työtunteja tai osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin, jotta vähimmäisturvaa ei leikattaisi.
– Mitä enemmän erilaisia velvoitteita lisätään, eli mitä enemmän työttömyysturvaa vastikkeellistetaan, sitä pahemmaksi sääntöviidakko muodostuu. Lopputuloksena on järjestelmä, jonka koukeroista harva TE-toimiston virkailija selviytyy, työttömistä ja kansanedustajista puhumattakaan. Se johtaa tiedostamattomiin laiminlyönteihin, jotka osaltaan johtavat karensseihin, Andersson kirjoittaa.
– Ihmisiä työnnetään toisin sanoen byrokratian takia kaikista pahimpaan kannustin- ja köyhyysloukkuun.
Jos suomalaisen sosiaaliturvan “kannustavuutta” halutaan lisätä työnteon näkökulmasta, on Anderssonin mielestä keskeisin keino yksinkertaistaminen vastikkeellisuuden ja syyperustaisuuden vähentämisellä.
– Karenssien poisto ja perusturvaetuuksien yhtenäistäminen on tärkeä askel perustulon suuntaan, ja mahdollista toteuttaa seuraavan hallituskauden aikana. Kyttäämisen ja lannistamisen sijaan viranomaisten pitää mahdollistaa työttömille osaamisen kehittäminen ja osallistuminen yhteiskuntaan. Ei saa enää olla niin, että työttömän on aneltava viranomaiselta lupaa opiskeluun tai yritystoiminnan käynnistämiseen ilman tietoa lopputuloksesta.