Vasemmistoliiton puheenjohtaja opetusministeri Li Andersson kirjoittaa Nykypäivä-lehdessä Osasimmeko aavistaa, mitä on tulossa? -kolumnissaan. Hänen mukaansa ympäri maailmaa päättäjät pohtivat nyt samoja vaikeita koronaan liittyviä kysymyksiä.
– Milloin ja miten rajoitustoimia voidaan purkaa, minkälainen exit-strategia rakennetaan, sekä miten tasapainotella yhtäältä tehohoitokapasiteetin turvaamisen ja toisaalta talouden toimintaedellytysten välillä?, Li Andersson kuvailee kysymyksiä.
– Varmoja vastauksia siitä, mikä on oikea tapa toimia, ei kukaan pysty kriisin keskellä antamaan. Eri maiden koronastrategioita ja -toimenpiteitä tullaan tutkimaan ja arvioimaan vielä pitkään akuutin kriisin jälkeen.
Hänen mukaansa jo tällä hetkellä on syytä kysyä, olimmeko yhteiskuntana riittävän varautuneita tähän.
– Pandemiat ovat kyllä olleet mukana monissa uhkaluetteloissa, joita on tehty muun muassa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kaltaisiin kansallisiin asiakirjoihin ja niihin on varauduttu erilaisissa varautumisstrategioissa, Andersson toteaa.
– Lintu- ja sikainfluenssat ovat tärkeitä lähihistorian muistutuksia siitä, että tämä uhkakuva voi myös realisoitua. Siksi valtionhallinnon, sairaanhoitopiirien ja kuntien tasolla on oltava paitsi materiaalista varautumista, myös valmiita suunnitelmia pahan päivän varalle.
Andersson huomauttaa kriisin tehneen näkyväksi, kuinka ”yhteiskunnan varautuminen rakentuu edelleen voimakkaasti perinteisten sotilaallisten uhkakuvien varaan”.
– Krimin valtausta seuranneessa jännittyneessä globaalipoliittisessa tilanteessa sotilaallisia uhkia korostava tilannekuva on voimistunut entisestään. Samaan aikaan kansainvälisen terrorismin asema yhtenä keskeisimmistä uhkakuvista on voimistunut.
– Puolustusvoimien ja esimerkiksi suojelupoliisin resursseja on viimeisten vuosien aikana ymmärrettävästi kasvatettu merkittävästi samaan aikaan kun tieteen rahoitusta on leikattu.
Hänen mukaansa koronakriisi teki kuitenkin erittäin selväksi, miten riippuvaisia olemme tieteestä pandemian keskellä.
– Julkisessa keskustelussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) vaaditaan tällä hetkellä parempaa ja nopeampaa datan keruuta, mallinnusta ja viestintää. Myös testausta vaaditaan lisättäväksi, vaikka laboratoriokapasiteetista on pulaa.
– Samat tahot, jotka nyt vaativat nopeampaa ja parempaa toimintaa ovat olleet mukana leikkaamassa esimerkiksi THL:n rahoitusta niin, että 2010-luvun aikana yli 400 henkeä sai luvan lähteä jatkuvien yhteistoimintaneuvotteluiden seurauksena.