Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kommentoi blogissaan talouspolitiikan arviointineuvoston hallituksen talouspolitiikasta tekemää raporttia. Anderssonin mukaan raportti noudattelee pääasiassa ”oikeistolaista talousajattelua”, kun siinä esimerkiksi suositetaan finanssipolitiikan kiristämistä.
Mielenkiintoista raportissa Anderssonin mielestä kuitenkin on, että kilpailukykysopimusta arvioidaan siinä kriittisesti. Raportin mukaan kilpailukykysopimus ja siihen liittyvien veroratkaisujen nettovaikutus heikentävät julkista taloutta, jos sopimuksen työllisyysvaikutukset jäävät arvioitua pienemmiksi. Hallituksen arvio kilpailukykysopimuksen työllisyysvaikutuksista on arviointineuvoston raportin mukaan epärealistinen.
Andersson sanoo vasemmistoliiton kyseenalaistaneen useaan otteeseen hallituksen laskelmat, joiden mukaan kilpailukykysopimuksen dynaamiset vaikutukset kattavat sen kustannukset.
– Kysyin marraskuussa hallitukselta, miten he selittävät esimerkiksi kajaanilaisille lastenkodin työntekijöille, jotka jo nyt ihmettelevät, miten heidän lomarahojensa leikkaaminen parantaa suomalaisten vientiyritysten kilpailukykyä, että hallitus kikyn takia ensi keväänä ”joutuu” tasapainottamaan taloutta leikkaamalla vielä lisää, Andersson sanoo.
– Nyt olemme tässä tilanteessa. Valtiovarainministeri Petteri Orpo on puhunut jopa kahden miljardin lisäleikkauksista. Törkeyden huippu on se, että hallitus taas kerran yrittää pelata leikkauspäätökset työmarkkinajärjestöjen syliin, Andersson lisää.
Hänen mukaansa kilpailukykysopimus saatiin aikaan uhkaamalla leikata palkkoja lainsäädännöllä.
– Nyt hallitus yrittää tehdä saman tempun uudestaan. Muun muassa ministerit Orpo ja Mika Lintilä ovat varoitelleet lisäleikkauksista, ellei paikallisesta sopimisesta päätetä. Asetelma kuulostaa siltä, että hallitus yrittää taas vyöryttää vastuun omista leikkauspäätöksistään muille. Jos ay-liike ei suostu hallituksen sanelemaan linjaan paikallisesta sopimisesta, syytetään sitä leikkauksista.
Andersson sanoo, että paikallista sopimista on tehty jo pitkään ja tehdään nytkin nykyisen työehtosopimusjärjestelmän puitteissa.
– Oleellisena osana tähän kuuluvat perälaudat, joilla ehkäistään, ettei yksittäinen työntekijä jää kohtuuttoman heikkoon asemaan. Paikallinen sopiminen perustuu aina keskinäiseen luottamukseen ja tasapainoon. Uhkaukset ja kiristysyritykset istuvat siihen huonosti, Andersson päättää.