Kuten jokainen korttitaloa koskaan rakentanut tietää, mitä korkeampi ja suurempi rakennelma on, sitä enemmän se rajoittaa vaihtoehtoja ja sitä helpommin se saattaa seuraavasta lisäyksestä romahtaa.
Hieman samalla tavalla voisi ajatella suomalaisesta lainsäädännöstä. Monin paikoin on vuosien saatossa taituroitu mitä monimutkaisempia järjestelmiä niin sosiaaliturvassa, yrityksiä koskevassa lainsäädännössä kuin vaikkapa kunnissa. Lainsäädäntöä toki tarvitaan, mutta silloin kun se alkaa estää arkijärjen käyttöä, pitää pysähtyä. Nyt kun yhteiskunta tarvitsee joustavuutta, on saavutettu se piste, missä uusien pykälien ja normien sijaan on aloitettu keskustella niiden vähentämisestä.
Vaikka lainsäädännössä on jo vuosia pyritty siihen, että kuntien velvoitteita ei lisätä, on niitä kuitenkin jatkuvasti lisätty. Vaikuttaa siltä, että asiaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Esimerkiksi jätelain yhteydessä säädettiin kuntiin jätelautakunnat, mikä ei ainakaan vähennä byrokraattisuutta tai työtaakkaa. Normit ja määräykset ovat toki valtaosiltaan tarkoituksenmukaisia, mutta pelkästään uusien säädösten rajoittaminen ei riitä, vaan vanhaa pohjaa on pystyttävä perkaamaan ja karsimaan.
Normitalkoiden henkeen sopii, että tarkastellaan myös lainsäädännön ymmärrettävyyttä. Ei voi olla niin, että kansalaisille jää epäselväksi, miten tulee toimia, jotta pykäliä noudattaa. Tästä hyvä esimerkki on huonosti laadittu jätevesilaki, joka on vaatinut mittavat panostukset neuvontaan. Ihmisten tulee yksiselitteisesti tietää, mikä on kiellettyä ja mikä ei. Tämä kuuluu jo hyvään hallintoonkin.
Tuloksia kaivataan erityisesti juuri kuntapuolella. Kunnilla on nykyisin 535 lakisääteistä tehtävää ja yli tuhat velvoitetta. Tähän mahtuu kaikkea solariumien vahtaamisesta kymmeniin yksityiskohtaisiin suunnitelmiin, postilaatikoiden paikkoihin ja parkkikiekkoihin. Hallitus on itse linjannut, että kuntien tehtäviä on lähivuosina kevennettävä miljardin euron edestä. Kuntalaisilla on hiljattain avautuneen valtiovarainministeriön sähköisen aloitelaatikon – – ansiosta mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, mitä tehtäviä kunnilla tulevaisuudessa on. Osana tätä samaa kokonaisuutta on tarkoitus käynnistää ensi vuoden alusta myös ns. vapaakuntakokeilu, minkä tavoitteena on antaa kunnille lisää liikkumavaraa toimia normivapaasti ja valita omalle kunnalleen tarkoituksenmukaisin tapa hoitaa tehtävänsä.
Merkkejä uudenlaisesta aktiivisuudesta tulee jatkuvasti lisää. Helsingissä suuren suosion saavuttanut Ravintolapäivä on levinnyt jo ulkomaille asti. Pykälien valossa toiminta ei olisi mahdollista, mutta onneksi ymmärrystä on löytynyt virkamiesten puolelta. Ihmisten yhteisöllistä tekemistä ja kekseliäisyyttä ei kannata tukahduttaa –päinvastoin! Positiivisia uutisia on kuultu hiljan Jyväskylästä, jossa koulu on alkanut myydä yli jäänyttä lounasruokaansa lähialueen asukkaille edulliseen hintaan. Ruokaa ei mene hukkaan, ihmiset tutustuvat kouluun ja saavat hyvän aterian huokeasti.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä on sitoutunut kartoittamaan yrittäjyyden esteitä. Byrokratiaa on pystyttävä vähentämään, mikäli aiomme pysyä nykymaailman vauhdissa. Vastaavia askeleita järkeistää, perata ja purkaa lainsäädäntöä voitaisiin ottaa myös sosiaaliturvaan ja tietosuojaan liittyen. Samaan tapaan kuin julkisia tietovarantoja avataan, tulisi yhteiskunnan lainsäädäntöä avata ja joustavoittaa – jättää enemmän tilaa ihmisten omalle järjelle, luovuudelle ja innostukselle. Sen sijaan, että viranomainen yksin kasaa korttitaloa, otetaan kortit omiin käsiimme – pelataan, vaihdetaan, keksitään jotain ihan muuta!