Kansainvälisen lentoliikenteen päästöjen sääntely Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n puitteissa on vasta lastenkengissä, vaikka asiassa otettiinkin lokakuussa 2013 pieniä askelia.
Euroopan unionin on päätettävä ilmailun päästödirektiivistään ilman takeita siitä, että toimivasta globaalista markkinavetoisesta mekanismista sovitaan vuonna 2016.
Monet kolmannet maat, kuten Yhdysvallat, Kiina ja Intia, ovat vastustaneet lentoyhtiöidensä osallistumista EU:n päästökauppaan muun muassa sillä perusteella, että osallistuminen loukkaisi valtioiden suvereniteettia. Maiden kannat liittyvät pikemminkin reaalipoliittiseen peliin kuin varsinaisen päästökauppajärjestelmän yksityiskohtiin.
Euroopan komission muutosesitys pienentää alkuperäisen direktiivin kattavuuden EU:n ilmatilaan. Tätäkin sääntelyä vastustetaan laajalti niin kolmansien maiden kuin EU:n jäsenmaiden keskuudessa. Ne poliittiset ja oikeudelliset argumentit, joilla komission muutosesitystä on kritisoitu, eivät Ulkopoliittisen instituutin tuoreimman FIIA Briefing paperin mukaan kuitenkaan vakuuta.
– Myös EU:n jäsenmaiden tulisi pitää kiinni suvereeneista oikeuksistaan, kuten oikeudesta säännellä kansainvälistä lentoliikennettä omassa ilmatilassaan. Vastaisuudessa EU:n tulisi toimia päättäväisemmin, jottei ilmailun päästödirektiivissä perääntymisestä tule ennakkotapausta, sanovat Antto Vihma, joka toimii vanhempana tutkijana Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa, ja Harro van Asselt, tutkija Tukholman ympäristöinstituutista.
Elleivät EU:n jäsenmaat pidä kiinni oikeuksistaan, EU voi kirjoittajien mielestä joutua alttiiksi painostukselle, kun on kyse muusta sellaisesta sääntelystä, jonka vaikutukset ulottuvat EU:n ulkopuolelle.