Joulun alla Tilastokeskuksesta kuultiin monien korvissa ilosanomaa: pienituloisten määrä näyttäisi kääntyneen selkeään laskuun.
Vuonna 2012 Suomessa oli pienituloisia eli sellaisia, jotka tienaavat alle 60 prosenttia keskitasosta 635 000 ihmistä, mikä oli 70 000 vähemmän kuin edellisvuonna.
Samaisen tutkimuksen mukaan pienituloiset kokevat myös itse kärsivänsä aiempaa vähemmän toimeentulo-ongelmista.
Pienituloisten aseman parantumisen syyksi nähtiin sosiaaliturvaan, muun muassa työttömyyden peruspäivärahaan, työmarkkinatukeen, asumistukeen ja toimeentulotuen perusosaan vuoden 2012 alusta tehdyt parannukset.
Lisäksi tieto tuloerojen kaventumisesta kuulostaa ainakin vasemmistolaisten korvissa musiikilta, vaikka tämä kertookin oletettavasti siitä, että taloudella menee huonosti, mikä tuskin on köyhienkään etu.
Leipäjonojen käsittely tabu
Myös Yle uutisoi viime viikolla pienituloisten aseman parantumisesta – kuvaamalla perinteiseen tapaan leipäjonoja. Kamera kiersi Helsingin Myllypurossa pitkää, mutkittelevaa jonoa kuvaten lähinnä ihmisten selkiä ja jalkoja.
Kameran eteen oli passitettu projektivastaava Sinikka Backman, jonka mukaan heidän asiakkaistaan 93 prosenttia on näiden leipäjonojen varassa.
Miten tämä on mahdollista? Miten tieto käy yksiin Tilastokeskuksen lukujen kanssa? Voisiko joku leipäjonossa olevista vastata?
Suomalaisessa journalismissa tuntuu olevan jonkinlainen tabu kyseenalaistaa leipäjonossa kävijöiden tarvetta tai motiiveja saati kysyä heiltä yhtään mitään.
Ainakaan niin, ettei vastaajana olisi vain joku huppupäinen ”Make” tai ”Kake”.
Leipäjonossa olevia saattaa hävettää, mutta he ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin. Jonotuksen syyt voivat olla hyviä tai sitten eivät.
Leipäjonoissa kävijöitä on toki tutkittukin. Viime vuonna valmistui pääkaupunkiseudun tilannetta analysoinut Kuka käy leipäjonossa? -tutkimus, jonka oli toteuttanut Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus.
Tutkimuksesta ilmeni hyvin, minkä ikäisiä tai koulutustaustaisia ihmisiä leipäjonoissa käy, kuinka moni eli sosiaaliturvan varassa ja niin edelleen. Tutkimusta varten haastatelluista 905 asiakkaasta peräti 92 prosenttia kertoi, että leipäjonossa käyminen oli hänen itsensä tai perheen kannalta välttämätöntä.
Tutkimus ei kertonut kuitenkaan olennaisinta asiaa: miksi leipäjonossa käyminen oli näille ihmisille välttämätöntä? Miksi sosiaaliturva ei riitä? Mihin rahat kuluvat?
Kela-korttikokeilu lyhensi jonoja
Ruoanjakelusta monille tuttu Heikki Hursti kokeili viime keväänä sitä, että leipäjonossa olevilta ryhdyttiin kysymään Kela-korttia. Tarkoituksena oli suitsia epäiltyjä väärinkäytöksiä.
– Saimme tällä tavalla jonoista sen tietyn porukan pois eli ummikkovenäjää puhuvat ihmiset, jotka olivat täällä turistimatkalla ja joita oli informoitu, että Helsingin kaduilta saa ilmaista ruokaa, Hursti kertoo.
Jonot lyhenivät kokeilun aikana selvästi. Kela-kortin kysymisestä ei haluttu tehdä kuitenkaan pysyvää käytäntöä, koska se olisi muun muassa hidastanut ruoanjakeluprosessia.
Nyt leipäjonot ovat taas kasvaneet. Hursti ei usko, että taustalla olisi kuitenkaan kevään kaltaisia väärinkäytöksiä.
– Paljon on ollut asiakkaina ihan suomenkielisiä, työttömäksi joutuneita ihmisiä, jotka ovat olleet ensi kertaa ruokaa hakemassa, Hursti kertoo.
Hursti ihmettelee kovasti Tilastokeskuksen lukuja pienituloisten määrän vähenemisestä. Hänen mukaansa tämä ei näy ainakaan leipäjonoissa: ne ovat päinvastoin kasvaneet.
– Meillä käy 3 200 – 3 600 ihmistä jakokertaa kohti. Ja kun tuolta maakunnistakin kuulen tietoja, sielläkin on jonoissa vain kasvua, Hursti kertoo.
Vaikka siis pienituloisten tilanne näyttäisi ainakin tilastoissa parantuneen, leipäjonot jatkavat silti kasvuaan. Miksi?
Tähän ei ole Hurstillakaan vastausta.
Leipäjonoista näyttäisi tulleen pysyvä ilmiö Suomessa. Tästä on kuitenkin väärin syyttää suomalaista sosiaaliturvaa, jonka johdosta iso osa ihmisistä eläisi täällä jopa nälässä.
Entä jos Suomesta ykskaks loppuisi tämänkaltainen ruoanjakelu? Olisiko näillä ihmisillä varaa kuitenkin nipistää jostain ja jos, niin mistä?
Kirjoittaja Satu Schauman on Verkkouutisten ja Nykypäivän politiikan toimittaja