Hallitus suunnittelee mittavia leikkauksia sotilaallisen kriisinhallinnan rahoitukseen. Suomi osallistuu jatkossa harvempiin operaatioihin ja laskee merkittävästi kriisin¬hallintaan osallistuvien sotilaiden määrää.
– Muutokset haastavat Suomen arvioimaan tarkemmin, mitä se tavoittelee sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisella, toteaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku FIIA Commentissaan.
Suomi on pitkään pitänyt yllä korkeaa profiilia kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Vaikka kriisinhallintatehtävissä palvelevien suomalaisten määrä on laskenut merkittävästi vuosituhannen vaihteen huippulukemista, työskentelee kriisinhallintaoperaatioissa tälläkin hetkellä yhteensä 625 suomalaista.
Taustalla on ollut laajalti jaettu näkemys kriisinhallinnan hyödyistä. Esimerkiksi vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan, että Suomi osallistuu kriisinhallintaan ”tukeakseen turvallisuutta, vakautta sekä konfliktien ratkaisemista ja vahvistaakseen Suomen turvallisuutta, kansainvälistä asemaa ja puolustuskykyä”.
Myös Juha Sipilän (kesk.) hallitus pitää Iso-Markun mukaan päällisin puolin kiinni Suomen tähänastisesta linjasta. Hallitusohjelman mukaan ”Suomi jatkaa aktiivista osallistumistaan kansainväliseen kriisinhallintaan”.
– Käytännössä edessä on kuitenkin suuria muutoksia, sillä hallitus aikoo seuraavien vuosien aikana merkittävästi leikata sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoja. Kun sotilaalliseen kriisinhallintaan vielä vuonna 2014 käytettiin yhteensä 101,3 miljoonaa euroa, ovat vuoden 2016 arvioidut menot suuruudeltaan 85,6 miljoonaa, hän toteaa.
– Realistisena voidaan tulevaisuudessa pitää noin 60 miljoonan euron vuosibudjettia, Tuomas Iso-Markku arvioi.
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia
Hänen mukaansa hallitusohjelman radikaaleimmat kirjaukset koskevat kriisinhallintatehtävissä toimivien sotilaiden kokonaismäärää. Nykyisen 500 sotilaan sijaan operaatioihin on vuodesta 2017 alkaen tarkoitus osallistua vain noin 90–120 sotilaan voimin.
Mahdollisesta liikkumavarasta huolimatta Iso-Markun mukaan on selvää, että leikkaukset pakottavat Suomen jatkossa entistä tarkemmin pohtimaan, mihin operaatioihin – uusiin tai vanhoihin – ja millaisella panoksella se osallistuu.
– Tätä taustaa vasten Suomen tulisi nykyistä selvemmin eritellä tavoitteitaan sotilaallisen kriisinhallinnan alueella ja asettaa niitä keskinäiseen tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen Suomessa olisi tarkkaan pohdittava sitä, millaisten operaatioiden kautta Suomi voisi keskeiset tavoitteensa parhaiten saavuttaa, hän sanoo.
Iso-Markku toteaa, että toistaiseksi hallitus ei juuri ole selventänyt omia näkemyksiään sotilaallisen kriisinhallinnan suunnasta.
– Hallitusohjelmassa tosin todetaan, että Suomen tulisi keskittyä sen omalta kannalta ”merkityksellisimpiin ja vaikuttavimpiin operaatioihin”. Tämä näennäisen selkeä linjaus herättää kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, sillä operaatioiden vaikuttavuus ja merkitys Suomelle riippuu täysin siitä, mitä Suomi operaatioilta haluaa.
Iso-Markku pohdiskelee, olisiko Suomen ajateltava kriisinhallintaa enemmän kansallisen puolustuksen lähtökohdista, etenkin kun ottaa huomioon Itämeren aiempaa jännittyneemmän turvallisuustilanteen?
Tällöin etusijalle asettuisivat puolustusvoimien tarpeet ja operaatioiden merkittävyyttä määrittäisivät niiden suomalaisille joukoille tarjoamat mahdollisuudet.
Iso-Markku toteaa, että käytännössä Suomen on tehtävä myös valintoja.
– Sotilaallisen kriisinhallinnan tavoitteiden määrittelyn tulisikin olla yksi keskeinen kysymys, kun hallitus alkaa valmistella ulko-, turvallisuus ja puolustuspoliittisia selontekojaan.