Lehmänmaidon välttäminen imeväisiässä ei ehkäise diabetesta

Äidinmaidonkorvike, jossa lehmänmaidon proteiinit on pilkottu, ei estä tyypin 1 diabeteksen puhkeamista perinnöllisesti alttiilla lapsilla.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhainen altistuminen ravinnon proteiineille, kuten esimerkiksi lehmänmaidon proteiineille, lisää perinnöllisesti alttiiden lasten riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen.

Vuonna 2002 käynnistettiin suomalaistutkijoiden aloitteesta laaja kansainvälinen TRIGR-tutkimus sen selvittämiseksi, voidaanko tyypin 1 diabeteksen kehittymistä estää tai hidastaa myöhäistämällä imeväisikäisen lapsen altistusta vieraille proteiineille.

Tutkimukseen otettiin mukaan 2 159 imeväisikäistä lasta, joilla oli ykköstyypin diabetesta sairastava perheenjäsen. Siinä vaiheessa, kun vauva tarvitsi lisämaitoa, hänelle annettiin joko kaseiinipohjaista tutkimuskorviketta, jossa proteiinit oli pilkottu pieniksi osiksi, tai tavanomaista, pilkkomattomia lehmänmaidon proteiineja sisältävää äidinmaidonkorviketta.

Vauvat saivat tutkimuskorviketta vähintään kaksi kuukautta 6-8 kuukauden ikään mennessä, ja samaan aikaan heidän ruokavaliossaan vältettiin ruokia, jotka sisälsivät lehmänmaidon proteiineja. Tutkittavia seurattiin tyypin 1 diabeteksen kehittymisen suhteen vähintään kymmenen vuotta.

– Tulokset osoittavat, että pitkälle pilkotun kaseiinikorvikkeen saanti vauvaiässä ei vähentänyt tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuutta verrattuna tavalliseen lehmänmaitopohjaiseen korvikkeeseen 11,5 vuoden keskimääräisen seurannan aikana. Tulosten perusteella ei ole syytä muuttaa nykyisiä ravitsemusohjeita vauvoille, joilla on lisääntynyt riski tyypin 1 diabetekselle, 15 vuotta jatkunutta TRIGR-tutkimusta johtanut professori Mikael Knip Helsingin yliopistosta kertoo.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu yhdysvaltalaisessa JAMA-tiedelehdessä.

TRIGR-tutkimuksessa oli mukana 15 maata ympäri maailman. Helsingin yliopisto toimi tutkimuksen koordinaattorina. Suomesta tutkimukseen osallistui 424 lasta eli viidesosa kaikista osallistujista. Tutkimuksen merkittävimmät rahoittajat olivat Yhdysvaltain ja Kanadan kansalliset terveysvirastot sekä EU.

Mainos