Lääkärin ilmoitusvelvollisuus poliisille on laajentunut käsittämään myös epäilyt lapsen joutumisesta fyysisen väkivallan uhriksi. Terveydenhuollon henkilökunnalla on lainmuutoksen myötä velvollisuus ilmoittaa viipymättä suoraan poliisille epäiltäessä lapsen henkeen tai terveyteen kohdistunutta pahoinpitelyä.
Lastensuojeluilmoitus pitää myös tehdä, kuten aikaisemminkin. Lapseen kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä on jo aikaisemmin ollut velvollisuus ilmoittaa sekä sosiaalitoimeen että poliisille.
Vuonna 2014 poliisille ilmoitettiin 7 535 alle 18-vuotiaaseen kohdistunutta väkivaltarikosta. Luku sisältää kaikki pahoinpitely-, seksuaalirikos- ja henkirikosepäilyt. Suurin osa ilmoituksista tuli poliisille muilta viranomaisilta.
Tuoreen nuorille suunnatun uhritutkimuksen mukaan yhä harvempi lapsi kokee seksuaalista hyväksikäyttöä. Vuonna 2013 yhdeksäsluokkalaisista tytöistä 4 prosenttia vastasi kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä, kun vastaava luku pojilla oli 1 prosentti. Suurimmassa riskiryhmässä ovat murrosikäiset tytöt.
Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan 6.- ja 9.-luokkalaisten lasten perheessä kokema väkivalta on vähentynyt. Silti 18 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista ja 11 prosenttia kuudesluokkalaisista oli joskus elämänsä aikana kokenut vanhempiensa taholta lievää väkivaltaa. Yhdeksäsluokkalaisista 3 prosenttia oli kokenut usein lievää väkivaltaa.
Viive ilmitulossa vaikeuttaa näytön keräämistä
Jokaisen lasten kanssa työtä tekevän on tärkeää osata toimia rikosepäilyn noustua esille tavalla, joka ei aiheuta ongelmia mahdollisen rikosprosessin kulkuun. Epäilyn herätessä on tärkeää kuunnella lasta ja dokumentoida tiedot ja mahdolliset vammat yksityiskohtaisesti.
Liiallinen kysymysten esittäminen saattaa vaikuttaa kielteisesti rikosprosessiin. Jos lapsi kertoo itse kaltoinkohtelusta, hänen tulee saada puhua vapaasti, mutta johdattelevia kysymyksiä ei tule tehdä.
Lapseen kohdistuvan rikoksen epäilyä voidaan pitää vahvana silloin, kun epäily on herännyt lapsen spontaanin kertomuksen perusteella. Sen sijaan tilanteissa, joissa epäily on herännyt lapsen käyttäytymisen perusteella, on aiheellista konsultoida esimerkiksi oman alueen lasten ja nuorten oikeuspsykiatrista yksikköä, jotta saadaan arvio siitä, onko kyseinen käyttäytyminen poikkeavaa ja miten tilanteeseen tulisi reagoida.
Lapsiin kohdistuvista väkivalta- ja seksuaalirikoksista on usein vaikea saada näyttöä. Yksi syy tähän on se, että tapaukset tulevat usein poliisin tietoon viiveellä. Toinen syy on se, etteivät kaikki teot välttämättä aiheuta fyysisiä vammoja.
Perusterveydenhoidon puolella ongelma on myös tapausten tunnistaminen. Esimerkiksi terveyskeskuksissa toimivilla lääkäreillä on varsin lyhyillä vastaanottoajoilla vaikeuksia tunnistaa väkivallan merkkejä. Lääkäreiden peruskoulutuksessa on viimeisen parin vuoden aikana lisätty opetusta aiheesta.
Lääkäri suunnittelee tutkimukset ja jatkohoidon, poliisi tekee rikostutkinnan
Lapsiin kohdistuneissa rikosepäilyissä viranomaisten välinen yhteistyö on tärkeää. Riittävän varhaisella konsultoinnilla ja yhteisellä keskustelulla vältetään monia vaiheita, joiden seurauksena voidaan pahimmillaan vesittää koko rikosasian näyttö.
Asiasta kertoo Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim.